Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Pori on halunnut profiloitua kaupungiksi, joka panostaa parempaan sisäilmaan. Tällä valtuustokaudella hyväksytyn Hyvinvointiohjelman yksi tavoite on turvata hyvä sisäilma kaupungin käytössä olevissa rakennuksissa ja Kasvatuksen ja sivistyksen kehittämisohjelmassa linjataan, että tilojen kunnosta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta huolehditaan. Näiden strategisten tavoitteiden toteutumista tulisi myös seurata asianmukaisesti. Hyvälle, terveelliselle sisäilmalle ei tällä hetkellä ole olemassa muuta kunnollista mittaria, kuin ihmisten kokemukset. Hyvinvointiohjelmassa tavoitteen mittariksi on asetettu käyttäjien kokemukset eri vuodenaikoina sekä haittailmoitusten määrä. Esitin aloitteessani, että kaupunki teettäisi kouluissa ja päiväkodeissa oirekyselyn, jolla selvitettäisiin tilojen käyttäjien kokemuksia sisäilmasta. Vastauksena annetuissa lausunnoissa oirekyselyä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi, vaan oltiin tyytyväisiä nykytilanteeseen ja edellisellä valtuustokaudella hyväksyttyyn toimintamalliin. Toimintamallia ei kuitenkaan avattu millään tavoin eikä sen vaikuttavuudesta annettu mitään lukuja. Itselleni on jäänyt mielikuva, että se koskee lähinnä työntekijöitä, ei koululaisia tai päiväkotilapsia. Ja sen tehtävä on lähinnä välittää tietoa eri toimialojen työntekijöiden välillä, ei tuottaa sitä budjetista päättäville poliitikoille.
Lausunnoissa oltiin myös tyytyväisiä kouluterveydenhuolto- ja neuvolatoimintaan, joiden kautta viesti lasten oireilusta kulkee eteenpäin. Tieto ei kuitenkaan koskaan saavuta meitä poliittisia päätöksentekijöitä, jotka päätämme budjettiin varattavista korjausrakentamisrahoista. Terveydenhuollossa jokaista lasta tarkastellaan yksilönä ja tiukan vaitiolovelvollisuuden alla. Julkista, rakennuskohtaista oireilu- tai sairastavuustietoa ei välttämättä pystytä koostamaan. Ja kuitenkin vain tilastollinen sairastavuus voi paljastaa johonkin rakennukseen liittyvän terveysvaaran.
Erityisesti ihmettelen sivistystoimen tyytyväisyyttä nykyiseen toimintamalliin, joka kuitenkin puolitoista vuotta sitten johti Vähärauman koulun oppilaiden lakkoiluun. Vanhemmat joutuivat hakemaan julkisuuden kautta huomiota lastensa oireilulle, ennen kuin siihen suhtauduttiin vakavasti. Tällainen toimintamalli ei todellakaan ole toivottava, eikä tällaiseen pitäisi yhdenkään koulun oppilaiden tai heidän vanhempiensa joutua turvautumaan.
Aivan ilmeisestikään en onnistunut tekemään aloitettani niin, että sen perimmäinen tarkoitus olisi ymmärretty oikein, joten muotoilin aloitteeni uudelleen selkeiksi kysymyksiksi. Jätämme siis tänään asiaa koskevan uuden aloitteen otsikolla ”Sisäilmaan liittyvien strategisten tavoitteiden mittaaminen ja johtaminen”