Olen 90-luvun lopulla sairastunut pahoin homeisessa konttorissa ja olen siitä lähtien seurannut kehitystä sisäilmaongelmien ratkaisemisessa. Olen yhä huolestuneempi yhteiskuntamme suunnasta. Ratkaisua ei haeta siihen, kuinka ihmisten terveyttä voitaisiin paremmin suojella, vaan siihen, kuinka korvausvelvolliset voisivat tehokkaammin välttää vastuunsa. En voi enää katsoa vierestä ja odottaa, että joku muu tekisi asialle jotain. On ryhdyttävä toimiin, pyrittävä pöytiin, joissa asioista päätetään. Lopultakin kyse on poliittisista valinnoista. Siitä, kumpi asetetaan tärkeämmäksi kansalaisten terveys vai vakuutus-, lääke- ja kiinteistöyhtiöiden voiton maksimointi.
Satakunnan Kansa julkaisi minusta 23.9.2018 henkilökuvan, jossa kerron kokemuksistani ja näkemyksistäni. ”Haavisto siis näkee, että kun sisäilmaongelmia on alkanut tulla kiihtyvään tahtiin esiin, siitä on tullut liian kallis ongelma.”
Osallistuin syksyllä 2017 eduskunnan sisäilmaryhmän ja Tutkaksen (tutkijoiden ja kansanedustajien verkosto) järjestämään tilaisuuteen ”Sisäilma sairastuttaa – totta vai tarua” sekä AVI:n Lounais-Suomen sisäilmapäivään ja näin omin silmin ylimpien viranomaisten vähättelevän ja suorastaan pilkkaavan asenteen sairastuneita kohtaan. Näin myös sairastuneiden ja heidän omaistensa suuren hädän ja epätoivon, kun heitä ei kuunnella. Ryhdyin kirjoittamaan järjestelmässä havaitsemiani epäkohtia mielipidekirjoituksiksi.
Tammikuussa 2018 Satakunnan Kansa julkaisi kirjoitukseni Työterveyslaitoksen asiantuntijalääkäreiden vakuutusyhtiökytköksistä.
TTL:n johtajilta saamani ympäripyöreä vastaus ei tyydyttänyt minua, vaan lähetin kysymyksen Työterveyslaitoksen linjasta TTL:n vastavalitulle johtokunnalle. Minulle vastattiin, että johtokunta käsittelee asiani seuraavassa kokouksessaan. Maaliskuun lopussa sain virallisen vastauksen sähköpostilla Työterveyslaitoksen pääjohtajan sihteeriltä. Johtokunta oli käytännössä delegoinut vastauksen antamisen samoille johtajille, joiden mielipidekirjoituksen linjausta kyseenalaistin.
Maaliskuussa 2018 kirjoitin kosteus ja homevaurioista oireilevan potilaan käypä hoito – suosituksesta: Kuka vastaa, jos Käypä Hoito suositus vaarantaa potilasturvallisuuden. Käypä hoito – suositusten päätoimittaja vastasi lähinnä vain siteeraten suositusta. Päätoimittajan kirjoitus nosti enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia. Nostin asian uudelleen esiin seuraavassa kirjoituksessani: Käypä hoito – suosituksen vastuukysymys jäi vastaamatta.
Tätä ei Satakunnan Kansa enää julkaissut nettiversiona, vaan ainoastaan paperilehdessä. Kirjoitukseni olivat todistetusti herättäneet asian parissa työskentelevien mielenkiinnon, sillä rakennuttajainsinööri Rauno Isomäki tarttui myös asiaan hyvässä kirjoituksessaan: Väite siitä, että sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamat oireet ovat potilaan korvien välissä, loukkaa syvästi. Kiitin Isomäkeä asiantuntevasta kirjoituksesta ja kerroin huhtikuisessa kirjoituksessani näkemykseni sisäilmaongelmien vähättelystä tietoisena poliittisena valintana.
Käypä hoitojen päätoimittaja oli kertonut vastauskirjoituksessaan, että kosteus ja homevaurioista oireilevan potilaan hoitosuositus perustuu pitkälti WHO:n linjauksiin ja saksalaiseen vastaavaan hoitosuositukseen. Kaivoin kyseiset dokumentit esiin ja havaitsin, että näissä linjaus näytöstä allergisen alveoliitin ja kosteus- ja homevaurioiden välillä oli juuri päinvastainen kuin suomalaisessa suosituksessa. WHO ja saksalainen suositus toteavat, että yhteydestä on riittävästi näyttöä, kun taas suomalaisessa suosituksessa väitetään, että näyttöä ei ole lainkaan. Päätin tehdä asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vastaus tuli jo seuraavalla viikolla: kantelua ei voida ottaa käsittelyyn, sillä Käypä hoito-suositus on yksityisen yhdistyksen laatima, eikä siten kuulu julkisen valvonnan piiriin.
Tein uuden kantelun, nyt Sosiaali- ja terveysministeriöstä, joka tilaa hoitosuositukset ja toimii ylimpänä viranomaistahona ohjaten mm. Työterveyslaitosta. Tällä kerralla vastauksen saaminen kesti 4,5 kuukautta. Vastaus oli kuitenkin samanlainen kuin aiemminkin: kantelua ei oteta käsittelyyn. Tällä kertaa perusteluna oli se, ettei oikeusasiamiehellä ole mahdollisuutta arvioida tieteellistä näyttöä. STM ja sen alaiset laitokset voivat siis huoletta esittää mitä tahansa tieteellisenä totuutena, valvontaa ei ole.
Otin yhteyttä myös Ylen toimittaja Janne Toivoseen, joka on perehtynyt sisäilmaongelmien ympärillä käytyyn vääntöön. Toivonen teki laajan jutun Oulun poliisitalon tapauksesta mainiten siinä myös tekemäni kanteluni. Muutaman päivän päästä STM:n kansliapäällikkö kirjoitti blogissaan ministeriön näkemyksestä otsikolla ”STM:n hallinnonala etsii aktiivisesti ratkaisuja sisäilmaongelmiin”. Kirjoitin Sillanaukeelle pitkän sähköpostin, jossa kommentoin hänen kirjoitustaan. Sain pian vastauksen johtaja Jari Keinäseltä, jossa lähinnä vain toivoteltiin hyvää kesää. Kun nostin esiin astman käypähoito suosituksen ja kosteusvaurioista oireilevan potilaan hoitosuosituksen välisen ristiriidan, seuraus oli se, että astman hoitosuosituksesta poistettiin maininta kosteusvaurioiden astmaa pahentavasta vaikutuksesta, eikä suinkaan lisätty tämän huomioimista toiseen suositukseen. Tieteellinen näyttö asiasta tuskin muuttui.
Rakennusten terveellisyyttä pyritään lainsäädännössä turvaamaan Asumistereysasetuksella. Se on kuitenkin täynnä porsaanreikiä, jotka tekevät sen väärinkäytöstä varsin helppoa. Lainsäädännön porsaanreikien tukkimiseksi laadin kansalaisaloitteen, jossa nostin esiin nykyisen asetuksen ongelmakohtia ja esitin niihin ratkaisuja. Koronaepidemian puhkeaminen teki kuitenkin nimienkeräämisestä haastavaa. Aloitteen sisältö on onneksi kuitenkin tallessa kansalaisaloitepalvelussa ja viestittynä myös niin päätöksentekijöille kuin virkamiehillekin, joiden pöydällä terveydensuojelulain ja asumisterveysasetuksen uudistaminen on.
Olen aktiivisesti edistänyt Porin kunnallispolitiikassa sitä, että kaikki sisäilmaongelmaiset koulu- ja päiväkotirakennukset peruskorjataan huolella tai korvataan uudisrakennuksella, jos riittävä korjaaminen uhkaa käydä liian kalliiksi. Porissa ollaan nyt melko hyvässä tilanteessa, kun uusia kouluja on viime vuosina rakennettu jo useita ja lähivuosien investointisuunnitelmissa on lisää sekä peruskorjauksia että uusia koulu- ja päiväkotirakennushankkeita.
Aina välllä kaupungin rakennuskannasta paljastuu muitakin sisäilmaongelmaisia rakennuksia. Keväällä 2022 keskusteltiin paljon kirjaston ongelmista. Satakunnan Kansa julkaisi myös perusteellisen haastatteluni aiheesta.