Vuosi 2018 on nyt historiaa. Uutta vuotta aloitettaessa on hyvä katsoa, mitä mennyt vuosi sisälsi. Vuosi 2018 oli ensimmäinen kokonainen vuoteni kunnallispolitiikassa. Se opetti paljon. Kunnallisen päätöksenteon toimintamalli alkoi hahmottua ja monisataasivuisista lautakunnan ja valtuuston esityslistoistakin alkoi löytyä niitä oleellisimpia asioita.
Teknisellä toimialalla puhuttaneita asioita olivat kiinteistöjen ja metsän myynnit, raskaan liikenteen reitit sekä sisäilmaongelmista kärsivien koulujen korjaamiset. Metsän myyntituottotavoitteet saatiin pudotettua kestävälle tasolle vuoden 2019 budjettiin, kiinteistöjen myyntitulotavoitteet jäivät vielä vähän yläkanttiin budjetoiduksi. Kummalliselta tuntuu virkamiesjohdon vakuuttelu siitä, ettei budjettiin kirjatuilla tuottotavoitteilla ole mitään väliä, koska ne eivät ole toimialaa sitovia. Epärealististen tuottotavoitteiden kirjaaminen budjettiin on mielestäni lähinnä itsensä huijaamista. Vuonna 2018 kovaan metsänmyyntitavoitteeseen pyrittiin kaikin keinoin. Joutsijärven ulkoilureittien ympäristössä, ja merkittäviäkin luotoarvoja sisältävän Vasonniemen alueella tehdyt metsähakkuut käynnistivät julkisen keskustelun kaupungin omistamien metsien hoidosta. Metsillä on kuntalaisille muutakin arvoa kuin vain taloudellinen tuotto. Tammen tilan metsienhoitosuunnitelman laadinta käynnistyi, mikä toivon mukaan tuo pitkäjänteisyyttä Joutsijärven alueen virkistysmetsien hoitoon.
Raskaan liikenteen, siis yli 15 m pitkien yhdistelmärekkojen kulku kantakaupungin halki on haluttu kieltää jo pitkään. Rekat aiheuttavat monenlaista haittaa; tärinää, ilmansaasteita ja vaaran paikkoja pienille koululaisille, joiden koulureiteillä rekat liikkuvat. Tekninen lautakunta vaati selvitystä vaihtoehtoisista reiteistä jo vuonna 2017. Selvityksen saatuamme ajelimme kaupungin pikkubussilla kaikki vaihtoehtoreitit läpi. Päätimme, ohi toimialajohtajan esityksen, että ajokieltoa keskustan läpi kokeillaan mahdollisimman pian. Kokeilu ei ole vielä toteutunut. Yrittäjät vastustavat sitä voimakkaasti, eikä kaikilla osapuolilla tunnu olevan edes yhtenevä käsitys siitä, mitä oli tarkoitus kokeilla ja miten. Jälkiviisaana voi vain todeta, ettei tuollaisia päätöksiä pitäisi lautakunnassa tehdä. Kaikki päätökset tulisi mennä huolellisen valmistelun kautta. Asia olisi pitänyt palauttaa valmisteluun ja edellyttää virkamiehiä valmistelemaan selkeän esityksen kokeilusta. Toivotaan, että asiat selkiintyvät tulevana vuonna ja kokeilukin saadaan jossain muodossa toteutettua.
Muutamassa vuodessa on tapahtunut merkittävä käänne Porin kaupungin virkamiesten suhtautumisessa koulujen sisäilmaongelmiin. Pori oli ensimmäisten kaupunkien joukossa liittymässä Turun yliopiston Satakunta-hankkeeseen, jossa seurataan kunnissa tehtyjen korjaustoimenpiteiden vaikuttavuutta. Vakavien sisäilmaongelmien olemassaolo on nyt siis myönnetty ja on lähdetty etsimään niihin parhaita ratkaisuja yhdessä asiaan perehtyneen yliopistotahon kanssa. Ruosniemen koulun osalta on jo tehty periaatepäätös uuden koulun rakentamisesta, Vähärauman koulun kohtalosta päätetään pikapuoliin. Pahoista sisäilmaongelmista kärsivissä kouluissa on tehty parannuskorjauksia mm. ilmanvaihtoa ylipaineistamalla, jolloin rakenteiden sisällä muhivat epäpuhtaudet eivät niin helposti pääse hengitysilmaan. Näin saadaan joitakin vuosia lisää käyttöaikaa isompia remontteja tai purkamista odottaville rakennuksille. Alku kohti sisäilmaongelmatonta Poria on hyvä, mutta tekemistä riittää vielä paljon tulevillekin vuosille.
Vuoden 2018 aikana kaupungin strategiaperheeseen laadittiin kolme uutta ohjelmapaperia: hyvinvointiohjelma, kasvatuksen ja sivistyksen kehittämisohjelma sekä elinvoimaohjelma. Hyvinvointiohjelman laadinnassa huolehdin lähinnä siitä, että kaupungin kiinteistöjen sisäilmaongelmien mittarina käytetään ihmisten kokemuksia sisäilman laadusta eikä virkamiesten määritystä sisäilmaongelmaisten rakennusten määrästä. Sivistysohjelman laadinnassa kiinnitin huomiota yksikkökokoihin ja erityisesti siihen, ettei minimiyksikkökokoja tule määritellä strategiatasolla, vaan toiminnan suunnittelun ja kehittämisen tulee perustua tarpeeseen. Kasvatustoimintaa ei pidä ajatella massatuotantona. Elinvoimaohjelman laadinnassa olinkin sitten aktiivisemmin mukana kommentoimassa työryhmälle esiteltyä luonnosta. Lopputulos on julkinen vasta kun se tulee tammikuun valtuustoon hyväksyttäväksi.
Vuoden 2018 aikana tein yhden valtuustoaloitteen ja osallistuin useisiin muiden tekemiin aloitteisiin. Valmistelemassani aloitteessa esitin, että Porin kaupunki hankkisi henkilökuntansa käyttöön kaasu- ja sähköautoja, joita voisi sitten vuokrata kuntalaisille virka-ajan ulkopuolella. Aloitetta ei ole vielä käsitelty. Vihreä valtuustoryhmä teki hyviä aloitteita myös mm. nimettömästä työnhakumenettelystä, kaupungin metsien suojelun edistämisestä ja avohakkuuttomasta hoidosta, mikromuovista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisystä sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnan perustamisesta. Olen myös varsin tyytyväinen Pori-sopimus ryhmien yhteisiin budjettilisäyksiin vuodelle 2019: lastensuojelun resursseja lisätään, perusopetus saa lisärahaa ryhmätuntien ja lukiot kurssitarjonnan lisäämiseen, varhaiskasvatuksessa mahdollistetaan harkinnanvaraisuus ja joukkoliikenteen suunnitteluun lisätään resursseja. Näiden päätösten myötä uuteen vuoteen on mielekästä siirtyä.
Kulunut vuosi 2018 oli myös ensimmäinen vuoteni julkisena sisäilma-aktivistina. Se onkin sitten jo ihan oma tarinansa ja kerron siitä erikseen.
Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!