THL julkisti Kansallisen sisäilma ja terveysohjelmansa 31.10.2018. Viimeistään tämän julkaisun myötä valtiollisten tutkimuslaitostemme THL:n ja TTL:n linjaukset sisäilmaongelmista nousivat laajaan julkiseen keskusteluun. Ylen toimittaja Janne Toivonen aloitti analyysinsä ohjelmasta näin: ”Mitä odotat ohjelmalta, joka alkaa valheella tai vähintään puolitotuudella?” Tällä hän viittaa ohjelman esipuheeseen, jossa on kerrottu, että ohjelman valmistelussa on erityisen tarkkaan kuunneltu sisäilmasta oireilevia ihmisiä. Ohjelma on kuitenkin saanut varsin paljon kritiikkiä niin sairastuneilta kuin erilaisilta järjestöiltäkin siitä, ettei se huomioi asian kaikkia puolia, eikä sen laadinnassa ole kuunneltu kaikkia tahoja. Esimerkiksi asian parissa pitkään toiminut potilasjärjestö Homepakolaiset ry totesi kannanotossaan, että ohjelman tieteellinen perusta on vaillinainen ja näkökulmaltaan kapea, eikä järjestö voi siksi hyväksyä sitä.
Kansallista sisäilmaohjelmaa käsiteltiin myös A-talkissa 8.11.2018. Studiossa asiasta keskustelivat THL:n ja TTL:n johtajat, oululainen työterveyslääkäri sekä hengitysliiton asiantuntija. Esimerkkitapauksena ohjelmassa nostettiin esiin Oulun poliisilaitoksen tapaus, jossa jopa puolet poliisitalon työntekijöistä sai oireita, osa poliiseista sairastui pysyvästi. Samasta Oulun poliisilaitoksen tapauksesta ovat kirjoittaneet aiemmin mm. Yle ja Seura.
Oulun poliisilaitoksen työterveyslääkärinä työskentelevä Saija Hyvönen ihmetteli ohjelmassa, miksei Kansallisessa sisäilmaohjelmassa ole huomioitu lainkaan laajaa tieteellistä tutkimusaineistoa, joka kosteus- ja homevaurioiden terveysvaikutuksista on löydettävissä, kymmeniätuhansia julkaisuja. Jos epidemiologisia tutkimuksia ei katsota olevan riittävästi, sopivia tutkimuskohteita Suomesta kyllä löytyisi, esimerkiksi Oulun poliisitalo ja kätilöopisto Helsingissä. Tällaiseen epidemiologiseen tutkimukseen ei vain nykysuomesta tahdo saada rahoitusta. Työterveyslaitoksen Jorma Mäkitalon mukaan tutkimusta on tehty jo tarpeeksi. Mäkitalon mukaan suurimmalla osalla oireilevista oireet ovat lieviä ja ohimeneviä. Vain pienellä osalla oireilu muodostuu ympäristöyliherkkyydeksi. TTL ja THL selittävät sisäilmaoireilua psyykkisluontoisena, joka aiheutuu lähinnä pelosta ja huolestumisesta. Mäkitalo painotti vahvasti tieteellisen näkemyksen merkitystä sisäilmaongelmien tulkinnassa, mutta samalla sivuutti Hyvösen kommentit tieteellisestä näytöstä tai sen puutteesta.
Onkin siis syytä katsoa mitä on se TTL:n ja THL:n kehuma tieteellinen näyttö.
Toimittaja Janne Toivonen kyseli ohjelman jälkeen twitterissä tieteellisten tutkimusten perään, jotka todistaisivat Mäkitalon ohjelmassa esittämiä väitteitä mm. sisäilmaoireiden psyykkisestä luonteesta ja siitä, että 99 % oireista olisi lieviä. Mäkitalo jakoi vastauksessaan huolikäyttäytymisteorian perusteluna Ympäristö- ja terveyslehdessä julkaistun artikkelin oppilaille tehdyistä sisäilmakyselyistä. THL:n tutkijoiden kirjoittamassa jutussa kerrottiin, että huoltajan käsitys koulun sisäilmaongelmista oli voimakkaasti yhteydessä lisääntyneeseen oireiden raportointiin. Lapsella raportoitiin enemmän oireita, jos vanhemmalla oli käsitys, että lapsen koulussa on sisäilmaongelma riippumatta siitä, oliko kyseessä ongelma- vai vertailukoulu. Tästä oli vedetty johtopäätös, että huoli sisäilmaongelmasta aiheuttaa lisääntynyttä oireiden raportointia. Artikkelissa ei kuitenkaan kerrottu mitä eroa on ongelma- ja vertailukouluilla. OAJ:n Riina Länsikallio vastasi tähän twitterissä, ettei Helsingin kaupunki ollut tutkinut rakennuksia, eikä siten ollut mitään perusteita jakaa kouluja ongelma- ja vertailukouluihin. Mikä on siis se THL:n määrittelemä ongelmakoulu, joka ei riipu rakennuksen ominaisuuksista eikä oppilaiden oireilun määrästä? Eikö ole aivan luonnollista, että vanhemmalle muodostuu käsitys koulun sisäilmaongelmasta, jos lapsi siellä oireilee? THL käänsi siis artikkelissaan syy ja seuraus-suhteen päälaelleen.
A-talkissa keskusteltiin myös luottamuksesta ja sen puutteesta. Kansallinen sisäilmaohjelmakin nostaa epäluottamuksen esiin: ”Tilanteita pahentaa ajoittain merkittävä epätietoisuus ja epäluottamus viranomaisia ja rakennusten omistajia kohtaan.” Luottamus ei synny käskemällä vaan se pitää ansaita. Millaista luottamusta rakentaa sellainen tutkimus, jossa lähtökohtana on epäluottamus vanhempien kykyyn tunnistaa ja arvioida lastensa oireita? Jos viranomaiset eivät luota sairastuneiden ja heidän läheistensä kertomuksiin, miten nämä voisivat luottaa viranomaisiin.
Millä tavoin kouluja voitaisiin ylipäätään jakaa ongelma- ja vertailukouluihin? Tämä jaottelu vaatisi yleisesti hyväksytyt sisäilman tutkimusmenetelmät, joilla voitaisiin yksiselitteisesti tunnistaa ne rakennukset, joiden sisäilmassa on terveydelle haitallisia ja oireita aiheuttavia aineita. Tällaisia tutkimusmenetelmiä ei kuitenkaan ole olemassa. Kaikille haitta-aineille, kuten hometoksiineille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä tutkimusmenetelmää, eikä tällä hetkellä käytettävien mittausten tuloksille ole olemassa terveysriskejä tunnistavia tulkintaohjeita. Tämä myönnetään myös kansallisessa sisäilmaohjelmassa esimerkiksi näin: ”mikrobialtistukselle ei ole terveysperusteisia raja-arvoja”.
Täyttääkö tämä THL:n tutkimus tieteelliset kriteerit? Ei täytä, eikä tutkimustuloksia ole julkaistu tieteellisessä julkaisussa. Silti tätä varsin kyseenalaista tutkimusta käytetään perusteluna teorialle, jonka pohjalta on laadittu koko kansaa koskevat kehittämislinjaukset. Ja samalla väitetään, että linjaukset perustuvat tieteeseen. Eikö tämä ole pikemminkin tieteen väärinkäyttöä?
Miltä sitten näyttää se tutkimus, jolla Mäkitalo perusteli väitettään, että 99 % oireilusta on lievää. Kyseessä oli n. 1500:lle pohjanmaalaiselle vuonna 2012 tehty kyselytutkimus, jonka mukaan 7,2 % kyselyyn vastanneista ilmoitti saavansa oireita jostain tietystä rakennuksesta. Lisäksi Mäkitalo kertoi twiitissään, että väestötasolla vakavien oirekuvien esiintyvyys on 0,2 %. Mistä tämä luku tulee, jäi epäselväksi. Nopealla laskutoimituksella voi päätellä, että tuo 7,2 % on oletettu oireilevien kokonaismääräksi väestötasolla ja kun siitä otetaan 0,2 % pois, niin tuloksena saadaan 98 % oireilevia, joiden oirekuvan ei oleteta olevan vakava. Mäkitalo ei vaivautunut vastaamaan kysymykseeni lievän oireilun määritelmästä. Ei vaikuta kovinkaan tieteelliseltä analyysiltä.
Voidaanko ylipäätään olettaa, että 1500 pohjanmaalaisen vastaajan otos (vastausprosentti 33) kuvaa koko väestömme oireilutasoa? Ehkä jonkinlaisella tarkkuudella. Eikö samalla oletuksella voisi ajatella, että lähes 5000 opettajan vastaukset sisältävä kysely (vastausprosentti 25) kuvaisi opettajakunnan oireilutilannetta kohtalaisella tarkkuudella? OAJ:n ja Turun yliopiston vuonna 2017 tekemän kyselytutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan kelvanneet TTL:lle tai THL:lle. TTL:n johtajat hyökkäsivät julkisesti tutkimuksen tekijöitä vastaan ja syyttivät näitä terveysriskien liioittelusta ja ihmisten pelottelusta. Millaista luottamusta tämä mahtaa herättää kyselyyn vastanneiden opettajien keskuudessa TTL:n toimintaa kohtaan?
Kansainvälisessä tiedeyhteisössä toimitaan englannin kielellä. Suomalainen yliopistotasoinen sisäilman terveyshaittatutkimus on suurimmaksi osaksi ajettu alas, Turun yliopiston ympäristölääketieteen tutkimusta lukuunottamatta. Jotta Kansallisen sisäilmaohjelman tieteellisestä pohjasta voisi saada kansainvälisen tiedeyhteisön kommentteja, pitäisi se ensin kääntää englannin kielelle. Tätä ei THL kuitenkaan ole luvannut tehdä. Moni muukin dokumentti on jäänyt kääntämättä, kuten esimerkiksi kosteus- ja homevaurioista oireilevan potilaan käypä hoito-suositus. Saksalainen vastaava hoitosuositus julkaistiin englanniksi vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa, mutta suomalaista suositusta ei ole edes käännetty englanniksi. Eduskunnan oikeusasiamieskään ei tutki sitä, onko viranmaistoiminta tieteellisen tutkimusnäytön vastaista. Kanteluni asiasta on jätetty tutkimatta perusteluna se, ettei oikeusasiamiehellä ole mahdollisuutta arvioida tieteellistä näyttöä.
Valtiollisten tutkimuslaitosten edustajat voivat siis huoletta väittää mitä tahansa tieteeksi, eikä kukaan siihen puutu. Tästä kärsii ennen kaikkea tieteen maine. Kansalaiset ajattelevat: jos tiede on sisäilmaoireilun suhteen näin väärässä, miksi siihen pitäisi ylipäätään uskoa lainkaan. Tie populismin nousulle on avattu.
