Kirjoitin toukokuun alussa blogikirjoituksen Havaintoja viranomaistoiminnasta koronakriisissä, jossa kävin läpi epidemian torjuntatoimia maalis- ja huhtikuun ajalta ja pohdin millaisena terveysviranomaisten toiminta on näyttäytynyt tavalliselle kansalaiselle. Vaikutelma on varsin vahvasti ollut se, että THL ja STM ovat olleet haluttomia edistämään minkäänlaisia torjuntatoimia, vaikka se on heidän lakisääteinen velvollisuutensa. Nyt jatkan hieman siitä, mihin edellisellä kerralla jäin ja pohdin toukokuun tapahtumien valossa STM:n ja THL:n toiminnan luotettavuutta.

Ensin kuitenkin pahoittelen, että edellisessä kirjoituksessani puhuin virheellisesti terveydensuojeluviranomaisista ja terveydensuojelusta tartuntatautiepidemian torjumisen yhteydessä, kun todellisuudessa torjunta kuuluu terveysviranomaisille ja terveyden edistämisen sektorille. Haluan myös korostaa, että kirjoitukseni kritiikki kohdistui nimenomaan ylimpiin virkamiehiin ministeriössä ja THL:ssä, ei paikallisviranomaisiin. Paikallistasolla on monesti toimittu mallikkaasti, kunnes THL on ohjeistuksellaan tai STM päätöksellään estänyt toiminnan.

Näin on käynyt esimerkiksi maahantulijoiden vastaanottamisessa ja ohjeistamisessa rajanylityspaikoilla. Sitä on tehty paikallisen terveydenhuoltohenkilöstön voimin, kunnes STM on purkanut menettelyn päätöksellään. Toinen esimerkki on THL:n tiukka ohjeistus siitä, ketkä pääsevät koronatesteihin ja ketkä eivät. Paikallisviranomaisilla ei juuri ole ollut vapauksia toimia näiden ohjeiden ja päätösten vastaisesti.

Aloitetaanpa nyt kuitenkin toukokuun alusta. Silloin nousi kohu, kun lehden entinen päätoimittaja Tapio Sadeoja kirjoitti Ilta-Sanomien kolumnissaan rankkaa kritiikkiä THL:n Mika Salmisen asemasta koronakriisissä. Olihan kirjoitus toki kirjoitettu ja otsikoitu iltapäivälehtityyliin, mutta käytännössä Sadeoja sanoitti vain monen kansalaisen tuntemukset: tämä kansalle tuntematon mies oli ottanut hallintaansa epidemian arvioinnin ja torjuntatoimien ohjeistamisen käyttäen asemaansa ns. laumasuojastrategian ajamiseen. Salmisen ajama linja tarkoittaisi lukuisia vakavasti sairastuvia ja tautiin kuolevia suomalaisia. Moni kansalainen oli tyytymätön, samoin moni tutkija.

THL vastasi pääjohtaja Tervahaudan blogilla, jonka hän aloittaa näin: ”Tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden perusteeton julkinen kampittaminen ja kyseenalaistaminen nakertavat ihmisten luottamusta tutkittuun tietoon ja antavat tilaa huhuille ja väärälle tiedolle.” Mutta oliko kyse perusteettomasta kampittamisesta? Tutkijat olivat kuitenkin jo toista kuukautta yrittäneet tuoda yleiseen tietoon tutkimustuloksia ja hyviä käytäntöjä muualta maailmasta, mutta THL ei näyttänyt ottavan mitään uutta tietoa vastaan. Se pitäytyi omissa näkemyksissään avaamatta niiden taustoja. Tämä jos mikä nakertaa luottamusta laitoksen toimintaan. Miksi THL lähti leimaamaan julkista kritiikkiä kampittamiseksi ilman minkäänlaista analyysiä kritiikin sisällöstä? Uhriutumalla käännettiin katse pois kritiikin varsinaisesta sisällöstä ja ryhdyttiin keräämään myötätuntoisia tuenilmaisuja. Moni tutkija oli varmasti yhtä hämmentynyt kuin minä. THL lähti siis hakemaan tukea omalle linjalleen leimaamalla kriittisiä kommentteja esittäneet perusteettomiksi kampittajiksi. Uhriutuminen kuuluu lähinnä populismiin, eikä sellaiseen toivoisi sorruttavan ylimmillä viranomaistahoilla.

Tuodakseen julki omat näkemyksensä, joukko eri alojen tutkijoita päätti laatia avoimen kirjeen epidemian tukahduttamisen puolesta. Tutkijaryhmä halusi tarjota hallitukselle päätöksenteon tueksi tieteellisen näkemyksen koronaepidemian tukahduttamisesta laatimalla myös perusteellisen, tieteeseen pohjautuvan muistion avoimen kirjeensä tueksi. Tutkijat eivät omien sanojensa mukaan halua olla hallitusta tai THL:ää vastaan vaan esimerkki avoimen tieteen mukaisesta tilannekuvan käsittelystä. Tarjolla oli siis myös toisenlainen tieteellinen linja, joka poikkesi huomattavasti THL:n tieteellisenä pitämästä linjasta.

Asioiden avoin käsittely ja näkemysten perustelu ovat tieteen kulmakiviä. Ihmisten luottamusta tieteeseen romuttaa eniten avoimuuden puute, varsinkin jos samalla väitetään näkemysten edustavan tiedettä, kuten THL tekee. Olen kirjoittanut vuonna 2018 THL:n toiminnasta blogikirjoituksen: Tiedettä vai tieteen väärinkäyttöä, sillä se on jo silloin vaikuttanut olevan ennemminkin tieteen väärinkäyttöä kuin tiedettä. THL näyttää noudattavan samanlaista linjaa myös koronakriisissä. Esimerkiksi epidemiamallinnuksissa käytettyjä parametreja ja niiden lähteitä ei ole kerrottu, vaikka hallitus on linjannut, että kaikki tausta-aineistot julkaistaan. Mallinnuksen lähdekoodia ei myöskään ole avattu Open Knowledge Finland ry:n tietopyynnöstä huolimatta. THL rapauttaa siis itse toimillaan kansalaisten luottamusta tutkittuun tietoon, mutta syyttää siitä oman linjansa arvostelijoita. Ainoa tapa vahvistaa kansalaisten luottamusta on noudattaa avoimen tieteellisen vuoropuhelun periaatteita. Se tarkoittaa myös kritiikin avointa ja asianmukaista käsittelyä ilman uhriutumista ja kritiikin esittäjän leimaamista.

Taustatietojen julkaisematta jättäminen ei ainoastaan rapauta kansalaisten luottamusta vaan aiheuttaa myös juridisia ongelmia, kun perusoikeuksia rajoittavia epidemian torjuntatoimenpiteitä yritetään perustella. Perusteiden on oltava päteviä. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös oikeuskansleri, joka pyytää STM:ltä arviota siitä, kuinka sen toimintakäytännöt noudattavat perustuslain ja julkisuuslain vaatimuksia tiedon avoimuudesta. Mielenkiinnolla odotan, vastaako STM oikeuskanslerille. Ministeriössä kun tuntuu olevan tapana jättää vastaamatta, jos kysymykset ovat liian kiusallisia.

Koronakriisi on onneksi nostanut esiin päätöksentekoon liittyvien asiakirjojen julkisuuden merkityksen. Valtioneuvoston koronakoordinaatioryhmä joutuu nyt käymään valtavan asiakirjamääränsä läpi poistaakseen joukosta salaiseksi luokitellut tiedot, jotta se voi vastata STT:n tietopyyntöön. Alun perin valtioneuvostossa katsottiin, ettei koordinaatioryhmän toiminta kuulu julkisuuslain piiriin. Hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää ilmaisi julkisesti olevansa eri mieltä. Pääministeri Sanna Marin päätti ratkaista kiistan kehottamalla julkistamaan kaikki sellaiset asiakirjat, jotka eivät ole salaisia, riippumatta siitä, edellyttääkö laki sitä vai ei. Tämä on erittäin hyvä suunta ja toivottavasti muodostaa jatkossa uuden normaalin toimintamallin. Tulevaisuudessa kaikki asiakirjat tulisi laatia jo valmiiksi niin, että ne voidaan julkaista.

Hallitus tekee todella tärkeitä päätöksiä virkamiesten sille tuottamien tietojen pohjalta. Monen tutkijankin ihmettelemät epidemiamallinnukset ja niiden pohjalta hallitukselle tuotetut taustamuistiot eivät ole mitä tahansa merkityksettömiä tietoja, vaan aivan oleellisia päätöksenteon tukimateriaaleja. Niiden laadulla on siis valtavan suuri merkitys. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan taloustieteilijä Juha Tervalalta tilaamasta lausunnosta koronaepidemian vaikutuksista Suomen talouteen käy ilmi, että vääränlainen valinta epidemian hoidossa voi maksaa Suomelle jopa 100 miljardia euroa. Kysymys on siis todella isoista valinnoista. Laskun maksajilla eli kansalaisilla on oltava oikeus tietää mitkä ovat hallituksen linjaukset ja niiden perustelut.

Hallituksen linjaukset eivät kuitenkaan ole viime aikoina olleet kovin selviä. Hetemäen työryhmä esitti raportissaan hallituksen strategiaksi epidemian hallittua muttei liian voimakasta hidastamista. Pääministeri Marin ja peruspalveluministeri Kiuru kuitenkin korostivat, että hallituksen tavoite on nimenomaan estää viruksen leviämistä kaikin keinoin. Tätä on sitten pohdittu, että tarkoittaako tuo tavoitteellista epidemian tukahduttamista vai vain vähäistä leviämisen estämistä. Media on ansiokkaasti yrittänyt kaivaa vastauksia näihin peruskysymyksiin. Kansalaiselle on syntynyt mielikuva, että hallitus joutuu tekemään kompromisseja viranomaisten, tutkijoiden ja kansalaisten näkemysten kesken. Ei siis ole helppo paikka päättäjillä. Hallitus näyttäisi kuitenkin tehneen irtioton THL:n linjasta ja siirtynyt kannattamaan viruksen tukahduttamista. Mutta miten se mahtaakaan onnistua, jos päätösten tueksi tarjottu viranomaistieto on mitä sattuu ja viranomaisten halukkuus panna toimeen tukahduttamiseen tähtääviä torjuntatoimia on olematon?

Epidemian tukahduttamisen kannalla oli yllättäen myös THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta Ylen Marja Sannikan haastattelussa. Hän kertoi rohkeasti laitoksensa aiemmasta kannasta poiketen, että ”nolliin veto on hyvä strategia tässä vaiheessa”. Hän joutui kuitenkin jälkeenpäin korjaamaan näkemystään ja kertomaan, että kyse on vain väliaikaisesta tukahduttamisesta. Toinen aalto on Tervahaudankin mukaan väistämätön. Samaan aikaan Tanskan tartuntatautiviranomainen on sitä mieltä, että epidemian toinen aalto on epätodennäköinen, sillä viruksesta tiedetään jo riittävästi ja sitä kyetään hallitsemaan. Samaa viestiä tulee myös Norjan valtion epidemiologilta: Norjaan tuskin tulee suurta toista aaltoa. Suomessa toista aaltoa ei kuitenkaan THL:n mukaan kyetä ehkäisemään. Ovatko siis terveysviranomaisemme niin paljon osaamattomampia kuin kollegansa Tanskassa ja Norjassa? Toisen aallon tuleminen näyttää enemmänkin valintakysymykseltä. Valitaanko toimenpiteet, joilla toinen aalto saadaan estettyä, vai valitaanko niiden toteuttamatta jättäminen.

Suomessa epidemian torjuntaan on valittu ns. hybridistrategia, jonka ymmärrän niin, että panostetaan useisiin torjuntatoimiin yhtä aikaa, jotta yhteiskuntaa voidaan samalla vähitellen avata. Testaa, jäljitä, eristä ja hoida-strategiaksi kutsuttu malli perustuu pitkälti tartuntojen löytämiseen testaamalla ja sairastuneiden ja heidän kauttaan taudille altistuneiden eristämiseen muusta yhteiskunnasta. Testauksen pitäisi tällaisessa mallissa olla tehostettua, mutta siltä se ei Suomessa tällä hetkellä vaikuta. Hyvinvointiala HALI ry:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan koronatestiin pääsy vaihtelee merkittävästi eri puolilla maata. Viidessä sairaanhoitopiirissä alle 30 prosenttia testauksen tarpeessa olleista yksityisen sektorin sote-työntekijöistä on päässyt koronatesteihin. Terveysoikeuden professori ja HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen kertoo blogi-kirjoituksessaan resurssipulasta jäljittäjäpuolella. Hänen mukaansa pääkaupungissa puolessa tartunnoista jää sen lähde selvittämättä.

Suomessa THL ja STM ovat olleet alusta lähtien epidemian hoidossa ns. Ruotsin linjalla. Samalla linjalla olivat aluksi myös Britannia ja Alankomaat. Tuskin on sattumaa, että kaikissa näissä maissa terveysviranomaiset tekivät yhteneväisen päätöksen testaukseen pääsyn rajoittamisesta heti sen jälkeen, kun WHO oli määritellyt taudin pandemiaksi. Ruotsia lukuun ottamatta muissa maissa poliittiset päätöksentekijät ovat kuitenkin tehneet viranomaissuosituksista poikkeavia päätöksiä ja ottaneet koviakin kokoontumisrajoituksia käyttöön. Ruotsissa viranomainen on se, joka päättää ja siellä on jatkettu laumaimmuniteetti-linjalla antaen viruksen levitä yhteiskunnassa ilman merkittäviä epidemian torjuntatoimia. Tämä on johtanut siihen, että Ruotsissa kuolee nyt koronaviruksen seurauksena eniten ihmisiä väkilukuun suhteutettuna koko maailmassa.

Britanniassa on ryhdytty vaatimaan julkiseksi tietoa tämä ns. laumasuojalinjan alkuperästä ja siitä, mihin perustui aktiivisten torjuntatoimien lopettaminen maassa 12.3.. Suomessakin olisi syytä selvittää, miksi kaikkien oireilevien testauksesta luovuttiin jo siinä vaiheessa, kun tartuntoja oli maassa vain muutama sata. Oliko todellakin kyse testauskapasiteetin puutteesta vai jostain muusta? Voiko päätöksen taustalla olla jonkinlainen yhteistyösopimus lääkeyhtiö GSK:n kanssa? Asiasta liikkuu huhuja, jotka mielestäni vaatisivat selvittämistä.

Suomessa ja Ruotsissa on arveltu, että viranomaisilla on ollut virheellinen käsitys koronavirusinfektion luonteesta ja toimenpiteitä on tehty oletuksella influenssan kaltaisesta epidemiasta. Tutkijoille on ollut jo kauan selvää, että kyseessä on aivan erilainen virus. THL pohjaa kuitenkin edelleenkin mallinsa mm. epidemian toisesta aallosta influenssatietoihin. Miksi tieto ei kumuloidu THL:ssä? Eikö siellä seurata lainkaan kansainvälistä tutkimusta? Mielikuvani siitä, että ei seurata, on erittäin vahva. Mielikuvaani vaikuttaa tietysti myös se, että olen nähnyt tämän saman kansainvälisen tutkimustiedon huomiotta jättämisen aiemminkin. THL:n asiantuntijoiden olisi viimeistään siinä vaiheessa pitänyt herätä, kun satunnaisotannalla tehdyt vasta-ainetestit alkoivat näyttää varsin selvästi, että oletukset suuresta määrästä oireettomia tai lieväoireisia tartunnan saaneita olivat vääriä. Ennusteita ei kuitenkaan ole edelleenkään päivitetty vastaamaan nykyhetken tietoja.

Ministeriön virkamiehet laativat jopa toukokuisen esityksen tartuntatautilain muutoksesta näiden influenssaoletustensa varaan. Lakiesityksen tilannekuvassa kerrotaan, että ”Suurin osa Suomessa todetuista koronavirustartunnoista on ollut lieviä.” Mitenköhän tähän johtopäätökseen on tultu? Miten asiaa on tutkittu? Lievä on sana, jota käytetään paljon myös sisäilmaongelmien aiheuttamien oireiden kohdalla. Se vaatisikin tarkempaa määrittelyä, sillä kansalaisen käsitys lievästä taitaa poiketa melkoisesti viranomaisten käsityksestä, jos kaikki ei-sairaalahoitoa tarvitsevat tapaukset lasketaan kategoriaan lievä. Kansalaisen on vaikea ymmärtää, että pysyviä fyysisiä vaurioita aiheuttava tauti tai myrkkyaltistus olisi lievä, jos siihen ei liity välitöntä hengenvaaraa.

On erittäin tärkeää, että viranomaisilla on oikeanlainen tilannekuva. Virheellinen tilannekuva johtaa väistämättä myös väärin valittuihin torjuntatoimiin. Yhteiskuntaa ollaan nyt avaamassa tiukoista kokoontumisrajoituksista, mutta kansalaisille on jäänyt epäselväksi, mitkä ovat ne torjuntakeinot, joilla näiden rajoitusten vaikutukset korvataan. Fyysistä etäisyyttä sekä hyvää käsihygieniaa korostetaan, mutta riittävätkö ne, jos virus leviääkin eri tavoin, kuin perinteinen influenssa?

Aalto-yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, VTT:n ja Helsingin yliopiston tutkijat kertoivat 27.5. julkisuudessa tutkimustuloksistaan aerosolivälitteisen tartunnan riskeistä. Tutkimus vahvistaa aiempia havaintoja siitä, että jopa infektion saaneen ihmisen puhuessa ilmaan voi muodostua tartuttava hiukkaspilvi. Samansuuntaisia viestejä on tullut muualtakin maailmalta. Saksan johtavan virologin mukaan on olemassa kasvavaa näyttöä uuden koronaviruksen leviämisestä ilmassa ja hän pitääkin tuulettamista tehokkaampana torjuntakeinona kuin käsien pesua. Suomessa THL vastasi Iltalehden uutiseen saksalaisvirologin haastattelusta tiedottamalla jokseenkin päinvastaista: ”Kun henkilö yskii tai aivastaa, voi suurempien pisaroiden lisäksi syntyä myös hyvin pieniä pisaroita, jotka voivat jäädä hetkeksi ilmaan aerosolimuodossa. Tämä ilmavälitteisen tartunnan riski on kuitenkin nykytiedolla vähäinen.”. THL:n nykytieto tuntuu olevan ihan jotain muuta kuin muun tieteen nykytieto. THL:ssä ei ilmeisesti ole lainkaan huomattu, että SARS-ryhmään kuuluvat virukset käyttäytyvät eri tavoin kuin influenssavirus.

Myös HUS:n infektiolääkäri Asko Järvinen kommentoi MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa 27.5. aerosolivälitteistä tartuntamekanismia. Hänen mielestään tällaisesta ilmavälitteisestä tartunnasta puhuminen on lähinnä ihmisten pelottelua. Järvinen kuitenkin myöntää, että tauti voi aiheuttaa myös pahoja neurologisia ongelmia ja mahdollisesti jopa keskushermoston tulehtumisen. Myös veritulppien riski saattaa kasvaa taudista toipumisen jälkeenkin. Virus voi laukaista myös esimerkiksi autoimmuunisairauksia. Nämä ovat tietysti tässä vaiheessa vasta havaintoja ja nyt olisikin tärkeää, että myös Suomessa virusinfektion pitkäaikaisvaikutuksia tutkittaisiin asianmukaisesti. Tulevaisuus näyttää, halutaanko asiasta tutkimukseen perustuvaa faktatietoa, vai halutaanko asia pitää epämääräisenä arveluna. Jos asiassa toimitaan kuten sisäilmaongelmien kohdalla, niin tarkempi tutkiminen pyritään estämään. Syynä on se, ettei todistusaineistoa ammattitautistatuksen ja korvausvastuiden määrittelemiseksi haluta. Työntekijän työssään saaman koronavirustartunnan seurauksethan tulisi määritellä ammattitaudiksi ja sen aiheuttamat kustannukset kuuluisivat vakuutusyhtiön maksettavaksi. Vakuutusyhtiöillä on kuitenkin verkostonsa, joiden kautta ne pyrkivät vaikuttamaan tutkimuksiin ja tuotettuun tietoon voidakseen minimoida korvausvastuunsa.

Perjantaina 29.5. STM julkaisi odotetun maskiselvityksensä. Sen pääjohtopäätös kirjattiin seuraavasti: ”Tutkimusnäytön perusteella kasvosuojusten käytön vaikutus hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä on vähäinen tai olematon.” Selvitys demonstroi äärettömän hyvin sen, kuinka tehdään laadukkaalta vaikuttava tarkoitushakuinen selvitys. Kun kirjallisuuskatsaukseen valittaville tutkimuksille asetetaan vaatimus käytetystä tutkimusmetodista, voidaan rajata kaikki ei-toivotut tutkimukset katsauksen ulkopuolelle. Varsinkin kun valitaan metodi, jolla koko selvityksen kohteena olevaa ilmiötä ei voida edes tutkia. STM:n selvitykseen kelpuutettiin vain satunnaistetut tutkimukset, vaikka eihän Covid19 epidemian leviämisestä ja keinoista sen estämiseen ole olemassa satunnaistettuja tutkimuksia. Satunnaistettuja tutkimuksia tehdään, kun tutkitaan esim. lääkkeiden tehoa, mutta metodi soveltuu varsin huonosti uudentyyppisen viruksen leviämisen selvittämiseen. Kun tiukalla tutkimusten rajauksella selvitykseen valikoituu vain pieni määrä tutkimuksia, jotka eivät anna vastausta tutkimuskysymykseen, voidaankin tehdä halutunlainen johtopäätös.

Apulaisprofessori Tuuli Lappalaisen kommentit STM:n maskiraportista tiivistävät hyvin raportin laadun tieteen näkökulmasta: ”Ihmettelen johtopäätöksiä, kun pisaratartunta esitetään päämekanismina. Johtopäätökset ovat minusta yliampuvia puutteisiin nähden. Pyhiinvaeltajat Mekassa on eri kuin ruuhkabussi, jne. Monien tutkimusten koko ja laatu on heikko. Tärkeimpänä asia: Näytön puute on ihan eri asia kuin osoitus tehon puutteesta. Tämä ei korostu lainkaan tarpeeksi.”

Todellisuudessahan tiede koostuu pienistä tiedon palasista ja jos aidosti halutaan selvittää tieteellisen tiedon taso jostain asiasta, on tutkimustietoa kahlattava laajemmin läpi. On oltava avoin myös muiden tieteenalojen tutkimuksille ja arvioitava kaikkien tiedonpalasten perusteella muodostuvaa kokonaiskuvaa. STM:n maskiraportti ei ole onneksi ainoa kooste kasvomaskien tehosta. Samaan aikaa julkaistiin myös laadukas tieteellinen meta-analyysi maskien tehokkuudesta virusinfektioiden leviämisen estämisessä. Kyseinen tutkimuskatsaus tuli aivan päinvastaiseen johtopäätökseen STM:n selvityksen kanssa: ”This study adds additional evidence of the enhanced protective value of masks, we stress that the use masks serve as an adjunctive method regarding the COVID-19 outbreak.”

STM:n maskiraportti ei suinkaan ollut ensimmäinen tarkoitushakuinen raportti, jonka ministeriö tai sen alaisuudessa toimiva laitos on tuottanut. Tätä on harjoiteltu pitkään ja nyt se jo osataan. Samaa kaavaa on noudatettu sisäilmaongelmiin liittyvien selvitysten kohdalla jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tuore esimerkki löytyy Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimuksesta ja sen uutisoinnista. Homepakolaiset ry kertoo tiedotteessaan kuinka uutisointi tutkimustuloksista johti harhaan. Tutkimus ja sen tulokset eivät tukeneet esitettyjä johtopäätöksiä.

Terveydensuojelussa on valitettavasti yleisemminkin menty siihen, että vaaditaan satunnaistettuja tutkimuksia ja niiden tuomaa varmaa todistusaineistoa jonkin asian haitallisuudesta terveydelle, ennen kuin voidaan tehdä mitään päätöksiä suojelutoimenpiteistä. Tutkimusetiikka estää altistamasta ihmisiä tarkoituksella haitallisille ympäristötekijöille, joten vaadittavien satunnaistettujen tutkimusaineistojen saaminen on lähes mahdotonta. Satunnaistetut tutkimukset ja niin sanottu evidence-based-medicine ei vain sovi terveydensuojeluun, jossa pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta. Silti THL vannoo EBM:n nimeen myös terveydensuojelun sektorilla.

Kaiken korona-uutisoinnin keskellä THL julkaisi toukokuussa myös tiedotteen: Rakennusten sisäilmaan liittyvät ongelmat eivät ratkea ainoastaan sisäilmaa parantamalla. Tiedote ei sisällä mitään uutta, vaan on toistoa syksyllä julkaistusta. Asialle kai ajateltiin saatavan koronan varjolla lisää huomiota. Heillä tuntuu metodina olevan tiettyjen asioiden toistelu riittävän monta kertaa, jotta asia alkaisi muuttua ihmisten mielissä totuudeksi ilman sen parempia perusteluja. Tiedotteen otsikko on jo ongelmallinen. Sisäilmaongelmat kun ihan kokemuksestakin eivät ratkea, jos ollaan haluttomia parantamaan sisäilman laatua. Tämän halun puuttuminen on se suurin ongelma Suomessa, mutta THL haluaa kääntää asian toisin päin. Laitoksen näkemyksen mukaan sisäilman parantaminen ei välttämättä olekaan ratkaisu, vaan ihmisten pelkojen ja mielikuvien hallinta. Tiedotteessa sanotaan myös näin: ”Vuonna 2019 julkaistun Kansallinen sisäilmakartoitus -väestökyselyn perusteella ihmiset arvioivat sisäilmaan liittyvät terveyshaitat vaikeammiksi kuin mitä tutkimustulokset kertovat.” Tässä siis verrataan ihmisten kokemia oireita joihinkin tutkimustuloksiin. Näistä mainituista tutkimustuloksista, jotka eivät tiedotteen mukaan tue ihmisten kokemuksia, ei kuitenkaan löydy mitään tietoa mistään. Niitä ei saa laitokselta edes pyytämällä, niin kuin ei muitakaan tietoja. Ihmisten kokemuksia tukevia tutkimuksia löytyy kyllä yllin kyllin, mutta jos väitetään jossain olevan päinvastaisia tutkimuksia, pitäisi myös kertoa, mistä nämä löytyvät. Oma epäilykseni on, ettei sellaisia ole olemassakaan.

Potilasjärjestö Homepakolaiset ry kysyi viime syksynä STM:stä tieteellisiä perusteita sisäilmasta sairastuneiden hoitolinjauksille, mutta ei saanut kunnollisia vastauksia. Sen sijaan järjestö menetti ministeriön myöntämän STEA-avustuksensa. Linja tuntuu olevan sellainen, että jos et ole viranomaisten kanssa samaa mieltä ja yhdy heidän propagandaansa, et myöskään saa avustusta toimintaan. Moni järjestö onkin ollut pakotettu jättämään ministeriön ja THL:n linjan kritisoimisen, jotta pystyy edes jotenkin pyörittämään toimintaansa.

THL:n sisäilmatiedotteessa kehutaan myös maamme hyviä ohjeistuksia ja säädöksiä, joilla sisäilman epäpuhtauksia hallitaan. Ongelma vain on se, etteivät ne ole hyviä. Ne on leivottu täyteen porsaanreikiä niin kuin koronantorjuntaohjeistuksetkin. Viruksen on annettava levitä edes vähän, jotta esimerkiksi rokotetestaus Suomessa onnistuu. Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja homevauriot on voitava piilottaa, jotta esimerkiksi kiinteistöbisneksessä voidaan välttää omaisuuden arvonmenetyksiä ja vakuutusyhtiöissä korvausvelvollisuuksia.

Todellisuudessa ohjeet ovat monesti samaa tasoa kuin Työterveyslaitoksen korona-ajan siivoussuositus, joka ei perustu mihinkään tutkimusnäyttöön vaikutuksista, vaan on vain kopio kansainvälisen siivoustarvikkeita myyvän yrityksen ohjeista. Työterveyslaitos ohjeistaa koronaviruksen torjuntatoimena puhdistamaan pinnat 2–4 tunnin välein ja tähän suositukseen THL:kin viittaa kaikissa omissa koronaohjeissaan. ”Se on vain sellainen heittosuositus. Ei siihen mitään varsinaista tieteellistä pohjaa ole.” kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Sirpa Laitinen Ylen haastattelussa.

THL vetoaa sisäilmatiedotteessaan myös tiukkoihin säädöksiin, joilla edistetään rakentamisen ja sisäilman laatua. Minä vetoan nyt teihin hyvät lukijat, allekirjoittakaa laatimani kansalaisaloite, jotta joskus saisimme ne tiukat säädökset: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5783

Samalla kannattaa allekirjoittaa myös aloite, jossa esitetään, että lääkäreiden lääketeollisuussidonnaisuudet hoitosuosituksia laadittaessa tulisi kieltää: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5804

Lääkäreiden sidonnaisuudet ja niiden vaikutukset koko meidän terveydenhuoltojärjestelmäämme onkin sitten sellainen aihe, joka vaatii ihan oman blogikirjoituksensa joskus myöhemmin.