Olen mielenkiinnolla seurannut terveysviranomaistemme toimintaa koronaepidemian aikana. Nyt kun epidemia on saatu jotenkin hallintaan ja rajoitustoimien päättymistä odotellaan, on hyvä hetki koota havainnot ja analysoida niitä. Olen seurannut samojen viranomaisten terveydensuojeluun liittyviä toimia jo pitkään ja selkeitä yhtäläisyyksiä on havaittavissa aiempaan. Tarkastelen tässä kirjoituksessa pääasiassa STM:n ja sen alaisten laitosten, kuten THL:n toimintaa, lähinnä viestinnän ja vallankäytön näkökulmasta. Havainnot on tehty puhtaasti julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta, eli lähteinä on käytetty virallisia tiedotteita, kotimaista ja ulkomaista mediaa, blogikirjoituksia sekä twitteriä. Kirjoitus edustaa vain omia näkemyksiäni.

Vain muutama kuukausi on koronakriisiä kulunut ja Suomessa on tultu tilanteeseen, jossa maamme asiantuntijat jakautuvat kahteen leiriin riippuen siitä, haluavatko he epidemian tukahduttamista vai sen hallittua leviämistä. Jako menee suurin piirtein niin, että tiedeyhteisössä ollaan tukahduttamisen kannalla, mutta viranomaispuolella tukahduttaminen katsotaan mahdottomaksi ja epidemian hallittu leviäminen ainoaksi vaihtoehdoksi. Tämä on varsin nurinkurista, sillä viranomaisten lakisääteinen tehtävä on epidemian torjunta ja ihmisten terveyden suojelu. Tiedemaailmassa tällaista lakisääteistä päämäärää ei ole, vaan arvioita tehdään tutkimustietoon perustuen. Luulisi siis, että viranomaiset yrittäisivät kaikin mahdollisin ja mahdottominkin keinoin torjua epidemiaa ja tieteentekijät pyrkisivät tuomaan tutkimustietoon pohjautuvaa realismia suunnitelmiin. Nyt tilanne on kuitenkin päinvastoin. Epidemian torjunnasta vastaavat viranomaiset ovat sitä mieltä, että epidemian pitää antaa levitä ja tiedettä edustavat tahot vaativat sen pysäyttämistä.

Tämä herättää valtavasti kysymyksiä. Miksi viranomaistahot toimivat vastoin lakisääteistä epidemiantorjuntatehtäväänsä? Onko kyse vain väärinkäsityksistä tai näkemyseroista, vai onko taustalla joitain muita syitä? Missä on virkavastuu? Näihin kysymyksiin palaan kirjoituksen lopussa.

Ensin on syytä katsoa, kuinka viranomaiset ovat onnistuneet epidemian torjunnassa tämän kriisin kuluessa. Pääosaa tässä näyttelee THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen, joka on ollut viranomaispuolen äänitorvi julkisuudessa. Roolinsa on myös STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhilalla ja ylijohtaja Päivi Sillanaukeella, jotka vastaavat terveydensuojelutoiminnan johtamisesta ministeriössä. He eivät tietenkään edusta julkisuudessa itseään, vaan taustalla tehtyä viranomaistyötä, joka ei avaudu tavalliselle kansalaiselle. Tässä kirjoituksessa esitetty kritiikki ei ole kohdistettu henkilöihin, vaan organisaatioihin, joiden linjauksia nämä henkilöt edustavat.

Julkisuudessa on ollut esillä ainakin seuraavat epidemian torjuntaan tähtäävät keinot:
– kansalaisten hygieniaohjeistus
– ulkomailta, erityisesti epidemia-alueilta tulevien ihmisten ohjeistus ja karanteeniin ohjaaminen
– testaaminen ja tartuntaketjujen jäljitys
– kasvomaskien käyttö
– ihmisten kokoontumis- ja liikkumisvapauden rajoittaminen

Tarkastelen alla jokaista näistä erikseen.

Kansalaisten hygieniaohjeistus

Viranomaiset näyttivät jo tammikuussa valitsevan viestintälinjakseen epidemian todennäköisyyden ja vaarallisuuden vähättelemisen. Viestinnässä näytettiin panostavan ihmisten huolestumisen vähentämiseen ja kansalaisten rauhoittelemiseen. Kansalaisia ohjeistettiin mm. hyvään käsihygieniaan ja oikeaoppiseen yskimiseen. Luotiin mielikuvaa, että yksilö voi omilla toimillaan ehkäistä tartunnan saamisen ja se on riittävää. Flunssan oireista kärsiviä kehotettiin jäämään kotiin. THL:n pääjohtaja esiintyi itse nuhaisena tiedotustilaisuudessa 13.3. antaen varsin ristiriitaisen kuvan laitoksen ohjeiden ja käytännön toiminnan välillä. Heräsi kysymys, oliko ohjeet tarkoitettu oikeasti noudatettavaksi, jos ohjeistuksen laatijat eivät itsekään niitä noudata.

Hygienian tärkeydestä muistuttaminen ja annettujen ohjeiden noudattaminen ovat toki tärkeitä epidemian etenemisen hidastamisessa, mutta eivät riitä pysäyttämään epidemiaa. Viranomaiset ovat vastuussa epidemian torjunnasta, eivätkä he voi siirtää tätä vastuuta kansalaisille.

Matkailijoiden karanteeniohjeistus

Epidemia-alueilta Suomeen palanneiden ohjaaminen lentokentillä oli otsikoissa maaliskuun lopulla. Kritiikki on kohdistettu pääasiassa Finaviaan, kun lentokenttäoperaattori on päästänyt matkailijat maahan ilman kontrollia ja riittävää karanteeniohjeistusta. Finavia ei kuitenkaan ole viranomainen, eikä voi toimia ilman viranomismääräyksiä. Vastuu on terveysviranomaisilla.

Jostain syystä hallituksen päätös ulkomailta palaavien ohjaamisesta kahden viikon karanteeninomaisiin olosuhteisiin, ei terveydensuojeluviranomaisten taholla muuttunut ohjeistukseksi lentokenttäoperaattorille. Pääministeri Marin on luvannut, että matkustajien ohjaamisessa tapahtuneet virheet selvitetään ja korjataan tulevaisuutta silmällä pitäen. Jatkossa tällaisen ei siis pitäisi enää olla mahdollista. Silti terveysviranomaiset perustelevat näkemystään epidemian toisesta, nykyistä suuremmasta aallosta sillä, että Suomi ei ole saari ja tauti leviää väistämättä tänne takaisin ulkomailta, vaikka itse onnistuisimme sen tukahduttamaan. Aivan kuin toimintamalli, jossa taudin annettiin melko vapaasti levitä ulkomailta tulleiden mukana kotimaahan, olisi normi, jota ei voida tai haluta muuttaa.

Testaaminen ja tartuntaketjujen jäljitys

Testaamisen lisäämisestä ja tartuntaketjujen jäljittämisestä on puhuttu julkisuudessa paljon. Kun WHO maaliskuun puolivälissä kehotti valtioita kansalaistensa massiiviseen testaamiseen ja tartuntaketjujen jäljittämiseen epidemian hallintaan saamiseksi, THL:n terveysturvallisuusjohtaja Salminen sanoi, ettei ymmärrä WHO:n linjaa. Kommentti herätti laajaa kummastusta ja mediassa Salminen selitti, ettei virusta voi poistaa maailmasta. Ikään kuin WHO toimisi epäloogisesti tätä yrittäessään. WHO:n tehtävä on pyrkiä poistamaan maailmasta ihmisten terveyttä vakavasti uhkaavia tauteja. Sitä tehtävää järjestö toteuttaa myös ohjeistamalla valtioita nojaamaan strategioissaan testaamiseen, riippumatta siitä, kuinka täydellisesti siinä voidaan onnistua. Onnistumisen tasoa ei kukaan vielä tiedä, se nähdään vasta tulevaisuudessa.

Suomessa testaaminen rajoitettiin pitkään lähinnä vain sairaalapotilaisiin ja terveydenhuollon henkilökuntaan. Tätä Salminen on perustellut sillä, testauskapasiteetti oli rajallinen, testauksesta ei ollut hyötyä, koska epidemiaa ei kyetty Suomessa enää rajaamaan, eikä testaus hyödytä sairastuneita, koska se ei ole hoitomuoto. Salminen ilmoitti tylysti, että vaikka testauskapasiteettia kasvatettaisiin, kaikkia oireilevia ei tulla testaamaan. ”Suomi ei aio siirtyä laajamittaiseen testaukseen. Vaikka testejä jäisi yli, kriteerien ulkopuolisia henkilöitä ei testata.” sanoi Salminen Helsingin Sanomien haastattelussa. Jos ei testata, ei voida jäljittää tartuntaketjuja, eikä eristää tartunnansaaneita ja altistuneita. Epidemian torjunnasta vastaava viranomainen oli siis päättänyt, että epidemiaa ei torjuta virusta kantavia eristämällä.

Kun ei testata, ei myöskään tiedetä, paljonko tartunnan saaneita tosiasiallisesti on. Viranomaiset voivat siten tuottaa vapaasti arvioitaan epidemian levinneisyydestä perustamatta niitä todelliseen mittausdataan. Useaan otteeseen THL:n asiantuntijat ovat arvioineet todellisten tartunnansaaneiden määrän 20-30 kertaiseksi testauksin todettuihin tapauksiin nähden. Tämä ei oikeastaan ole mikään arvio, vaan pikemminkin arvaus.

Tieteentekijöiden taholla testauksen lisääminen on katsottu välttämättömäksi ja testauskapasiteetin lisäämiseksi on tehty töitä niin yliopistoilla kuin yksityisissä laboratorioissa ja terveysalan yrityksissä. Monella taholla on kuitenkin koettu, että Suomessa on viivytelty testauksen lisäämisessä. Testauksen laajentaminen ja ulottaminen myös lievemmin oireileviin muodostui maaliskuun lopussa niin kiistanalaiseksi kysymykseksi, etteivät kaikki asiantuntijat uskaltaneet enää kommentoida asiaa julkisuudessa omalla nimellään. Alkoi näyttää siltä, että Suomessa olisi sallittu vain yksi totuus, testauksia ei uloteta lieväoireisiin, eikä tätä totuutta sopinut kyseenalaistaa.

A-studio nosti asian kuitenkin 31.3. keskusteluun. THL:n Salminen perusteli esteitä testaamisen lisäämiselle mm. sillä, ettei tartuntaketjuja jäljittävää henkilökuntaa ole riittävästi. Jo studiossa kävi ilmi, että sitäkin löytyisi yksityiseltä sektorilta, jos viranomaiset vain apua haluaisivat. Halua tällaisen avun käyttämiseen ei kuitenkaan ole löytynyt pitkään aikaan A-studiossa käydyn keskustelun jälkeenkään. Apua tarjonneet tahot ovat kokeneet, ettei heidän apunsa ole terveysviranomaisille kelvannut.

Vasta 15.4. THL ilmoitti, että testausta laajennetaan kaikkiin, joilla epäillään koronavirusinfektiota. Tämä on noin kuukausi sen jälkeen, kun WHO julkaisi ohjeistuksensa laajasta testaamisesta. Niin hallitukselta kuin muiltakin tahoilta tullut valtava paine kaiketi pakotti viranomaiset muuttamaan linjaustaan. Kun testauskapasiteettia alkoi olla runsaasti käyttämättä, ei enää löytynyt perusteita evätä testiä lieväoireisilta.

Kasvomaskien käyttö

Kasvomaskien osalta julkista keskustelua on käyty niin terveydenhuollon suojainpulan kuin yleisemmän kangasmaskien käyttösuosituksen osalta. STM:n ylijohtaja Päivi Sillanaukee on joutunut selittelemään julkisuudessa sitä, miksi epidemian aluksi viranomaiset vakuuttelivat terveydenhuollon tarvitsemien kirurgisten maskien riittävän hyvin, mutta myöhemmin niistä tuli kuitenkin huutava pula. Jopa niin akuutti pula, ettei Huoltovarmuuskeskuksessa ehditty tarkastaa maskeja tarjonneiden liikemiesten taustoja, vaan maskeja haalittiin myös varsin kyseenalaisilta tahoilta. Vastuut pandemiaan varautumisesta ja suojainhankinnoista vaikutti kansalaisen suunnasta katsottuna varsin sekavalta, vaikka pandemiasuunnitelmakin kuulemma on olemassa. Joko suunnitelma on kehno tai sen noudattamista ei ole valvottu, jos Suomi joutuu pulaan jo pandemian alkumetreillä suojainten loppumisen vuoksi.

Toinen ministeriön huonosta tilanteenhallinnasta kielivä episodi liittyy EU:n yhteishankintamenettelyyn. Suomi olisi päässyt mukaan EU-maiden yhteiseen suojavarustehankintaan, jos se olisi ajoissa liittynyt yhteishankintamenettelyyn. Ministeriössä asian valmistelu jumittui ja Suomi putosi yhteishankinnan ulkopuolelle. Ministeriön sisäisessä selvityksessä tämä kuitattiin vain tietokatkoksena ja vastuiden epäselvyytenä. Ulospäin tämä antaa varsin epämääräisen kuvan ministeriön johtamiskulttuurista ja ministerin toimeksiannon täytäntöönpanosta.

Huhtikuun alussa käynnistyi julkinen keskustelu kansalaisten käyttämien kasvomaskien roolista epidemian torjunnassa. ”Koronaviruksen leviäminen on valtioiden virallisten tietojen mukaan taltutettu onnistuneesti useassa kasvosuojaukseen luottaneessa Aasian maassa”, kertoivat professori Petri Lehenkari ja emeritusprofessori Matti Jantunen Seura-lehden haastattelussa. Kasvomaskien käytön suosittelemista yleisillä paikoilla ryhdyttiin harkitsemaan myös useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa viranomaiset eivät kuitenkaan olleet suositusten kannalla ja vetosivat asiassa WHO:n linjaukseen, jonka mukaan maskista on hyötyä vain, jos on saanut itse tartunnan tai hoitaa tartunnan saanutta. Ongelma on tietysti siinä, ettemme varmaksi tiedä kuka on saanut tartunnan. Maskien avulla voitaisiin ehkäistä oireettomia taudin kantajia tartuttamasta tietämättään muita.

Maskikeskustelussa tuntui menevän puurot ja vellit sekaisin, kun enää ei erottanut, puhuivatko viranomaiset kirurgisista suojamaskeista vai itsetehdyistä kangasmaskeista. Pula kirurgisista maskeista on ihan hyvä perustelu sille, että ne on syytä jättää terveydenhuollon henkilöstölle. Kangasmaskit ovat asia erikseen, mutta viranomaistaholla ei eroa tunnuttu näkevän. THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta sen sijaan näytti ymmärtäneen eron ja kertoi 14.4. julkisesti suosittelevansa kangasmaskien käyttöä julkisilla paikoilla. Tämä kannanotto ei miellyttänyt ministeriötä ja Iltasanomat uutisoi pari päivää myöhemmin ministeriön virkamiesten hermostuneen Tervahaudalle tämän sooloilusta. Ministeriön virkamiesten mukaan THL:n pääjohtajan asemassa olevalla henkilöllä ei ole oikeutta yksityisajatteluun julkisuudessa. STM ja THL tiedottivat tämän jälkeen, etteivät ne ohjeista maskien käytöstä julkisilla paikoilla.

Tämä episodi paljastaa varsin hyvin viranomaistahojen valtasuhteet. THL:n on pääjohtajaa myöden noudatettava ministeriön linjauksia, eikä asiantuntijoiden oma ajattelu näyttäisi olevan sallittua. Maskien käytöstä käyty julkinen keskustelu sai THL:n kuitenkin muuttamaan vaivihkaa linjauksiaan. Räikeimmät tutkimustiedon vastaiset väitteet poistettiin nettisivuilta, mutta linjauksen päivityksestä ei tiedotettu.

Valtiotieteiden tohtori Pasi Malmi pohti analyysissään sitä, miksi julkisilla organisaatioilla on tapana levittää väärää tietoa kriisien aikana. Hän tarkastelee kirjoituksessaan maskien käyttöön liittyvää tiedottamista. Hän arvioi, että kyse on viestinnästä vastaavien tahojen virhepäätelmistä. Tutkimustiedon matka julkiseen tiedotteeseen kulkee monen tahon kautta. Jos jokainen taho yksinkertaistaa alkuperäistä tietoa, jäljelle jää lopulta vain irrallisia harhaanjohtavia väitteitä. Kuulostaa mielenkiintoiselta selitykseltä. Siinä kuitenkin oletetaan, että laitosten viestintäosastot tekevät itsenäisesti tiedotteita, mikä ei aiemman havainnon perusteella pidä paikkaansa. Laitosten viestinnän on oltava ministeriön määrittelemien linjausten mukaista. Jos kyse olisi vain kiireen aiheuttamista, tahattomista virheistä, ne kaiketi korjattaisiin virheiden paljastuttua. Linjaus kasvomaskien käytöstä ei kuitenkaan näytä muuttuneen. Kuukausi julkisen keskustelun viriämisen jälkeen 1.5. STM on edelleen tiukasti sitä mieltä, ettei maskisuositusta tarvita. Professori Olli Vapalahden mukaan maskien käytön hyödyistä epidemian torjunnassa on kuitenkin vankka tieteellinen näyttö. Ministeriössä päätökset maskien käyttösuosituksista on siis tehty jollain muulla perusteella kuin epidemian torjunnan näkökulmasta. Vasta hallituksen vaatimuksesta ministeriössä ryhdytään valmistelemaan selvitystä asiasta.

Ihmisten kokoontumis- ja liikkumisvapauden rajoittaminen

Ihmisten perusoikeuksien, kuten kokoontumis- ja liikkumisvapauden rajoittaminen on ollut hallituksen valitsema, kaikkein voimakkain toimenpide, jolla epidemian leviämistä on saatu tehokkaasti rajattua. Näitä rajoitustoimia on jouduttu tekemään lähes jokaisessa maassa, johon korona on kulkeutunut. Vielä 11.3. STM:n kansliapäällikkö totesi Ylen haastattelussa, ettei suurten yleisötapahtumien rajoittamisesta olisi yksistään hyötyä, vaan tällainen rajoitus vaatisi paljon muitakin rajoitteita, jotka voisivat lamauttaa koko yhteiskunnan. Rajoitusten haitat nähtiin hyötyjä suuremmiksi. THL:n Salminen julkaisi twitterissä kuvan epidemiakäyristä ja kertoi sosiaalisten kontaktien rajoittamisella pyrittävän epidemiahuipun madaltamiseen terveydenhuoltokapasiteetin kantokyvyn mukaiseksi. Hänen katsoi, että rajoitustoimet ovat menneet överiksi, jos epidemia tukahdutetaan, sillä se tulee myöhemmin uudelleen. Kuvaajassa kuitenkin selvästi lukee, että epidemian toinen aalto on riski. Riskin toteutuminen voidaan yleensä ehkäistä varautumalla siihen oikein.

Pääministeri Marin toisti viranomaisnäkemyksiä illan A-studiossa ja kertoi hallituksen olevan valmis päättämään rajoituksista, jos terveysviranomaiset sellaisia esittävät. Marin sai kritiikkiä esiintymisestään mm. tutkijatohtori Tuomas Aivelolta. Aivelon mielestä hallituksen olisi pitänyt avoimemmin tiedottaa koronan vaaroista ja tehdä ajoissa riittäviä rajoittamistoimia, kuten massatapahtumien kieltämistä, koulujen sulkemista ja karanteenien määräämistä. Seuraavana päivänä, eli 12.3. hallitus ilmoittikin suosituksestaan yli 500 hengen tapahtumien kieltämiseksi. THL:n pitämässä tiedotustilaisuudessa 13.3. koulujen sulkemista ei nähty tarpeelliseksi toimeksi , vaikka Suomessa oltiinkin juuri siirtymässä epidemia-vaiheeseen, jossa tartuntaketjuja ei enää kyetty jäljittämään.

Paineet kansalaisten taholta alkoivat kasvaa rajoitusten laajentamiseksi. Esimerkiksi Väestöliiton tutkijaprofessori Anna Rotkirch ja yrittäjä Jussi Tapio ottivat kantaa Suomen liian hitaaseen reagointiin ja laativat perusteellisen listan tarvittavista rajoitustoimenpiteistä. He olivat huolissaan Suomen viranomaisten laumasuoja-strategiasta. ”THL:n toistaiseksi ajama strategia perustuu näkemyksemme mukaan joukkoon loogisia virheitä ja oletuksia. Koska päätösten taustoja ei avoimesti jaeta, niiden arvioiminen on toki äärimmäisen hankalaa.”

Hallitus ilmoitti 16.3. valmiuslain käyttöönotosta ja laajoista rajoitustoimista mm. koulujen sulkemisesta, rajojen sulkemisesta, harrastuspaikkojen sulkemisesta sekä julkisten kokoontumisten rajoittamisesta 10 henkilöön. Näin Suomi siirtyi samaan linjaan lähes kaikkien muiden Euroopan maiden kanssa koronaviruksen torjunnassa. Edelleen keskustelua herätti päätöksen perusteet. Vaikutti siltä, että päätös ei ollut ihan linjassa viranomaistahojen julkisuudessa esittämien tilannearvioiden kanssa.

Tiukkoja rajoituspäätöksiä perusteltiin julkisuudessa kaikkein heikoimpien suojelemisella. Taudin korostettiin olevan vaarallinen lähinnä ikäihmisille. Sivumennen mainittiin muut riskiryhmät, joilla on jokin perussairaus. Nämä riskiryhmät sivuutettiin kuitenkin tehokkaasti ja keskustelu pyöri vain ikäihmisten suojelemisen ympärillä. THL laati hyvän ja havainnollisen kuvan siitä, kuinka rajoitukset vaikuttavat kansalaisten arkeen. Siinä kuvataan, mitä mikäkin ryhmä kansalaisia saa tehdä, mitä pitää välttää ja mikä on kiellettyä. Riskiryhmiä taulu opastaa pysymään kotona ja jopa kieltää menemästä työpaikalle. Vaikuttaa siis tehokkaalta riskiryhmien suojelemiselta. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä kun kyselin twitterissä, voiko riskiryhmään kuuluva työntekijä vain ilmoittaa työnantajalleen, ettei tule töihin, sain vastauksena STM:n ohjeistuksen riskiryhmiin kuuluville työntekijöille. Ohjeessa sanotaan näin: ”Työnantajan on ajankohtainen epidemiatilanne huomioiden arvioitava, onko riski saada koronavirustartunta työssä kohonnut muuhun väestöön verrattuna.” Eli riskiryhmien suojeleminen tarkoittaa STM:n mukaan sitä, että keskimääräinen tartuntariski on OK, mutta muuta väestöä suurempi riski ei. Siis mitä laajemmaksi epidemia yltyy, sitä suurempi tartuntariski myös riskiryhmäläisille sallitaan. Eihän tällainen ole riskiryhmien suojelemista. Kaiken lisäksi arvion tartuntariskistä tekee työnantaja. Tunnollisen riskiryhmään kuuluvan työntekijän on siis irtisanouduttava noudattaakseen THL:n ohjetta, jos työnantaja katsoo tartuntariskin työssä pieneksi ja edellyttää työntekijältä läsnäoloa työpaikalla.

Kysyin twitterissä myös sitä, miten riskiryhmät määritellään. THL jakoi vastauksessaan linkin sivuilleen, josta löytyi riskiryhmien määrittely. Hämmennystä herätti riskiryhmien määrittelyn muuttuminen edellisestä viikosta. STM oli viikkoa aiemmin jakanut tiedotteita, joissa riskiryhmälista oli huomattavasti kattavampi, kuin nyt linkitetyllä THL:n sivulla. Alkuperäisessä riskiryhmälistassa lueteltiin mm. säännöllistä lääkitystä vaativat sydänsairaudet, keuhkosairaudet ja diabetes. Uudistettuun listaan nämä oli väännetty muotoon vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus ja diabetes, johon liittyy elinvaurioita. THL tai STM eivät vastanneet twitterissä tiedusteluihin muutosten syistä. Kattavan riskiryhmälistan sisältäneet tiedotteet poistettiin vähin äänin netistä, mutta talteen ottamani tiedote pdf-muodossa löytyy täältä. Epäilen, että riskiryhmälistausta oli pakko muuttaa, jotta varmistettiin terveydenhuollon henkilökunnan riittävyys. Jos alkuperäiseen riskiryhmäluokitukseen kuuluvat hoitajat olisivat jääneet kotiin, kuten THL ohjeisti, hoitajapula olisi voinut iskeä nopeasti. Mitään lääketieteellisiä perusteita riskiryhmämäärittelyn muuttamiselle tuskin oli. Jos jotain uutta tutkimustietoa olisi asiasta tullut, olisi siitä varmasti myös tiedotettu. Tällainen toiminta viittaa siihen, ettei riskiryhmien suojeleminen oikeasti ollut terveysviranomaisten tavoitteena.

Valmiuslain käyttöönottomuistiossa THL esitteli joitakin epidemiaan liittyviä arvioitaan, jotka herättivät kummastusta useilla tahoilla. Ne näyttivät perustuvan oletukseen, että epidemia vastaa normaalia influenssaepidemiaa, vaikka kyseessä on aivan eri tauti. Sekä sairaalahoitoa tarvitsevien että tautiin kuolevien määrä tuntui olevan arviossa hämmentävän alhainen. Kansanedustaja Juhana Vartiainen vaati Mikko Kiesiläisen kanssa kirjoittamassaan blogissa, että arvioiden tieteellinen perusta olisi avattava, sillä esitetyt luvut eivät olleet uskottavia.

THL julkaisi ensimmäisen ennusteensa epidemiasta 25.3. otsikolla ”Koronaepidemian tämän hetken ennuste: Noin 11 300 ihmistä tarvitsee sairaalahoitoa ja heistä 3 600 tehohoitoa”. Ennuste olettaa, että n. 2 miljoonaa suomalaista (40 % kansalaisista) saa tartunnan. Ennusteen oletuksiin kuuluu myös se, että hallituksen asettamat rajoitukset vähentäisivät ihmisten välisiä kontakteja kolmanneksella. Tällainen epidemian eteneminen laittaisi terveydenhuoltojärjestelmämme koville, mutta sairaalapaikkojen kerrottiin riittävän. Tiedotteessa sanotaan, että mallia päivitetään jatkuvasti, kun lisää tietoa saadaan. Päivitettyjä versioita ei kuitenkaan ole julkaistu.

Yle kaiveli laajassa jutussaan taustoja mallinnuksessa käytetyille parametreille. Juttu paljastaa, kuinka epävarmojen oletusten pohjalle malli rakentuu. Pienten kuolleisuuslukujen taustalla on oletus siitä, että suurin osa sairastaa taudin lievänä tai oireettomana, joten suurinta osaa taudin saaneista ei ole testein diagnosoitu ja siten rekisteröity tartunnan saaneeksi. Tältä oletukselta puuttuu kuitenkin tutkimuspohja. THL:ssä näytettiin kuitenkin luottavan tähän oletukseen ikään kuin se olisi todennettu fakta, koska kaikissa ulostuloissaan Salminen vakuuttelee suurimman osan väestöstä sairastavan taudin lievänä.

Tiukkaa kritiikkiä THL:n linjaa kohtaan tuli myös eduskunnan sote-valiokunnan puheenjohtaja Anu Vehviläiseltä. Hänen mielestään THL:n tilannekuva oli aivan liian lievä. ”Minäkin täysin luotin THL:n arvioon, ettei tämä ole sen kummallisempi kuin tavallinen kausi-influenssa. Nyt on sitten tässä viime viikkoina joutunut tulemaan siihen tulokseen, ettei tämä muuten niin ole, kun on seurannut ulkomaista ja kotimaistakin kehitystä”, Vehviläinen sanoo Uuden Suomen puheenvuorossaan. Vehviläinen vaati THL:ltä uutta linjausta epidemian lopettamiseksi. Yli kuukausi Vehviläisen avautumisen jälkeen THL:n linja on edelleen sama. Maaliskuussa julkaistu ennuste näyttää yhtäkkiä muuttuneen suunnitelmaksi, jonka mukaan olisi edettävä. Rajoitustoimia pitäisi purkaa, jotta ”pysytään käyrällä”. Huhtikuun hyvän tukahduttamiskehityksen THL:n Salminen kokee ongelmaksi, koska epidemia ei etene. Terveydensuojelusta vastaava virkamies on siis tiukasti sitä mieltä, että epidemian torjuntatoimien onnistuminen on huono asia.

Edelleen Salminen jaksaa haastattelussa muistuttaa, että kyse on taudista, joka on useimmiten lievä. Ilman sen syvällisempiä perusteluja. Maailmalta kantautuvat viestit taudin vaaroista kertovat jotain ihan muuta. Los Angeles Times kertoo, että Covid-19 infektio ei ole vain keuhkosairaus, vaan sillä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia myös sydämeen, maksaan, munuaisiin, aivoihin, umpieritysjärjestelmään ja verenkiertoon. Tauti ei ole vaaraton edes nuorille, sillä Yhdysvalloissa on havaittu sen aiheuttavan aivoverenkierron häiriöitä nuorille aikuisille. Monet lääkärit, erityisesti tehohoitolääkärit ovat ryhtyneet jakamaan taudin vakavuudesta tehtyjä tutkimuksia twitterissä. Samalla he kohdistavat, joko suoraa tai epäsuoraa kritiikkiä THL:n linjaa kohtaan.

Tutkimustiedon lisääntyminen ja lääkäri- ja professorikunnasta nouseva kritiikki ei näytä vaikuttavan THL:n linjaan mitenkään. Viranomaisilla näyttäisi pikemminkin olevan pyrkimys painostaa hallitusta rajoitusten rivakkaan purkamiseen. He vetoavat siihen, ettei epidemiologisesti ole enää perusteltua jatkaa valmiuslain nojalla tehtyjä tiukkoja rajoituksia. Uudenmaan eristys purettiin pikavauhtia, kun viranomaisten mielestä tarvetta sulkemiselle ei enää ollut. Hallitus perusteli kiireellisesti valmisteltua päätöstä lainsäädännölliseksi pakoksi, mutta terveys- ja valmiuslakijuridiikan asiantuntijat eivät nähneet asiaa yhtä mustavalkoisesti. Sulkua olisi voitu laillisesti jatkaa, jos olisi haluttu. Hallitus ei kuitenkaan halunnut lähteä kyseenalaistamaan viranomaisnäkemyksiä.

Päätös koulujen avaamisesta toukokuun puolessa välissä tapahtui samantyyppisin argumentein. Epidemiologisin perustein sulkua ei ole enää tarpeen jatkaa. THL:n ja STM:n muistiossa todetaan: ”Sosiaali-ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsovat, että alle 16-vuotiaiden varhaiskasvatusta ja opetusta oppilaitoksissa koskevat rajoitukset eivät nykyisten rajoitustoimenpiteiden voimassaolon päättyessä tule olemaan siinä määrin ja samalla tavalla toteutettuna väestön suojelemisen kannalta välttämättömiä kuin valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönoton yhteydessä.” Voidakseen jatkaa koulujen sulkemista, olisi hallituksen täytynyt kyseenalaistaa tämä viranomaislausunto. Siihen ei hallitus nähnyt tarvetta. Ei vaikka selvästi on nähtävissä, että epidemia on päällä edelleen ja uusia koronavirustartuntoja raportoidaan tällä hetkellä päivittäin enemmän kuin valmiuslain käyttöönottovaiheessa. Myös koulujen merkityksestä epidemian leviämiseen on saatavilla myös THL:n näkemyksistä poikkeavaa tutkimustietoa. Esimerkiksi Saksassa on mallinnettu tartuntaketjuja ja todettu koulut merkittäväksi tartuntojen välittäjäksi.

Moni asiantuntija on viranomaisten kanssa eri mieltä rajoitusten tarpeellisuudesta ja samalla epidemian torjunta/hallinta strategiasta. Erittäin asiallista ja hyvin perusteltua kritiikkiä ovat esittäneet ainakin HUS:n diagnostiikkajohtaja ja työterveysoikeuden professori Lasse Lehtonen, lääkintöneuvos Heikki Pälve sekä emeritusprofessori Matti Jantunen. He ovat kaikki sitä mieltä, että epidemian tukahduttaminen on ainoa oikea tie. Taudin leviämään päästäminen on sekä moraalisesti väärin, mutta myös talouden kannalta huono ratkaisu. Huomattavasti inhimillisempää ja taloudellisesti kestävämpää olisi tukahduttaa epidemia nopeasti tiukoilla rajoitustoimilla ja sen jälkeen muilla keinoilla ehkäistä sen uudelleenkäynnistyminen. Viranomaisten mukaan epidemian toista aaltoa ei voida kuitenkaan estää. Herää kysymys, ovatko virkamiehet kyvyttömiä vai haluttomia torjumaan epidemian toista aaltoa?

Yhteenveto ja johtopäätökset

En ole varmastikaan yksin havaintojeni kanssa. Tiedän, että monet muutkin ovat tehneet nämä samat havainnot: terveydensuojelusta vastaavat viranomaisemme eivät toteuta lakisääteisiä velvollisuuksiaan epidemian torjumisessa ja ihmisten terveyden suojelemisessa. Epidemia-alueilta kotimaahan palanneiden matkustajien karanteeniin ohjaus mokattiin, samoin EU:n yhteisiin suojainvälinehankintoihin osallistuminen. Laajamittaisen testaamisen ja tartuntaketjujen jäljittämisen käynnistämisessä viivyteltiin. Kasvomaskien käyttöä julkisilla paikoilla ei suositella, vaikka selkeää näyttöä niiden hyödyistä epidemian torjunnassa on olemassa. Kokoontumis- ja liikkumisrajoitusten kiristyksiä ei ole aktiivisesti tuettu, mutta niiden purkamista on kiirehditty.

Terveydensuojelu ei siis Suomessa toimi. Minulle tämä ei ole mikään yllätys. Olen sen havainnut jo kauan sitten. Se ei ole toiminut vuosikausiin sisäilmaongelmien kohdalla, eikä se toimi näköjään tartuntatautiepidemiassakaan. Toimintatapa viranomaisilla tuntuu olevan nyt samantapainen kuin aiemminkin. Julkisuudessa toistellaan altistumisen ja sairastumisen vaarattomuutta vastoin kaikkia havaintoja ja tieteellisiä tutkimuksia. Tehdään oletuksia, jotka muuttuvat faktoiksi ilman tutkimusta.

Pasi Malmi kirjoitti huhtikuun alussa THL:n tekemistä päättelyvirheistä koronakriisissä: ”THL näyttää perustavan monet toimenpidesuosituksistaan seuraavaan virhepäätelmään: Väitettä X ei ole todistettu => Voidaan todeta, että X ei ole totta.” Itse voin todeta, että tämä päättelymalli ei liity pelkästään koronakriisiin, vaan on pikemminkin laitokselle tyypillinen. Se mahdollistaa lähes rajattomasti erilaisia johtopäätöksiä. Aina löytyy jokin yksityiskohta, jota ei ole todistettu ja sen perusteella voidaan kumota kaikki ei-toivotut linjaukset. Esimerkiksi näin: ei ole todistettu, että lapset tartuttaisivat koronavirusta => lapset eivät tartuta koronavirusta.

THL:ssä on tapana myös valikoida tietoa niin, että lopputulos saadaan näyttämään halutunlaiselta. Korona-viestinnässä tätä valikointia on tehty erityisesti arvioissa tartunnansaaneiden määristä ja sitä kautta kuolleisuusarvioissa. THL:n 13.4. valtioneuvostolle antamassa tilannekuvaraportissa sanotaan: ”On hyvin todennäköistä, että hyvin lieväoireisia tai mahdollisesti kokonaan oireettomia tartuntoja on väestössä huomattavasti nyt todettuja tapausmääriä enemmän.”. THL:n oman, satunnaisotannalla tehdyn vasta-ainetutkimuksen alustavissa tuloksissa immuniteettiä koronavirukselle löytyi vain yhdeltä viidestäsadasta. Tulos ei mitenkään tue THL:n tilannekuvaa suuresta joukosta oireettomia tai lieväoireisia. Mielenkiinnolla seuraan, huomioidaanko tätä tulosta jatkossa millään tavoin, jos se ei tue valittua linjaa.

Koronakriisi on hienosti paljastanut sen, kuinka tieto on valtaa ja tuottamalla tarkoin harkittua ja valikoitua tietoa hallitukselle, viranomaiset voivat ohjailla päätöksentekoa. Joskin nyt se on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin normaalioloissa, sillä koko valtakunnan huomio on kohdistunut hallituksen ja viranomaisten kykyyn hoitaa kriisiä. Koronakriisi on paljastanut myös sen, että terveysviranomaisten toimintaa ohjaa joku muu kuin tavoitteellinen terveydensuojelu. Loogisesti ajatellen viranomaistoimintaa pitäisi ohjata hallituksen linjaukset, mutta tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että myös hallituksen linjaukset ovat ministeriössä toissijaisia. Viranomaisilla tuntuu päinvastoin olevan vahva pyrkimys vaikuttaa hallituksen tekemiin päätöksiin. Ministeri toisensa jälkeen on todennut Suomen linjaksi testaa, jäljitä ja eristä, joilla on tarkoitus saada epidemia painettua niin pieneksi kuin mahdollista. THL:n Salmiselle tämä ei tunnu mitenkään kelpaavan, vaan hänestä epidemia etenee liian hitaasti. STM:lle Salmisen ulostulot kyllä kelpaavat, mutta THL:n pääjohtajan maskisuositus ei kelvannut.

Minusta on jo pitkään näyttänyt siltä, että sosiaali- ja terveysministeriötä johdetaan ohi ministerien jostain muusta suunnasta. Todennäköisimmin tämä ”ohijohtaminen” tapahtuu erilaisten verkostojen, virkamiesten sidonnaisuuksien ja lobbauksen kautta. Tämä kaikki jää pimentoon kansalaisilta, medialta ja mahdollisesti myös hallitukselta, kun ministeriön toiminta pidetään tiukasti salattuna. Erityisen tiukat salauslinjaukset tulivat ilmi, kun hallituksen nimeämä taloustieteen asiantuntijoiden työryhmä ei saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä tarvitsemiaan tietoja työnsä tueksi. STM:n kansliapäällikkö Varhila totesi tämän salaamisen oleva normaali käytäntö.

Muistan kuulleeni useampaan kertaan tämänkin kriisin kuluessa sanan virkavastuu. Virkamiehet toimivat virkavastuulla ja se on ikään kuin takuuna heidän vilpittömästä toiminnastaan. Missä on terveydensuojelusta vastaavien virkamiesten virkavastuu, jos he puhuvat yleisvaarallisen tartuntatautiepidemian liian hitaasta etenemisestä? Miten virkavastuu näkyy näissä linjauksissa?

Vuoden 2017 lopulla kirjoitin silloiselle peruspalveluministeri Annika Saarikolle, että hänen eduskunnassa esittämänsä lausuma ei pitänyt paikkaansa. Tilanne sisäilmaongelmien suhteen ei ollut parantunut, kuten hän oli sanonut, vaan päinvastoin huonontunut tehtyjen toimenpiteiden seurauksena. Kerroin, että virkamiehet olivat antaneet hänelle selkeästi väärää tietoa. Sain vastauksen, että virkamiehet toimivat virkavastuulla. Vastauksesta syntyi mielikuva, että virkavastuu on jonkinlainen taikasana, jolla valheet voidaan muuttaa todeksi. Näyttää vahvasti siltä, että virkamiehet voivat laatia omia strategioitaan, perustella ne sopivasti valituin argumentein ja olla välittämättä tieteellisestä tutkimusnäytöstä tai edes lainsäädännöstä. Vastuuseen heitä on lähes mahdotonta saada. Vastuun kantaa aina joku muu, yleisimmin poliittinen päättäjä, joka uskoo virkamiesten selitykset.

Onhan meillä toki laillisuusvalvontaa, oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tahoilla. Valvonta ei kuitenkaan tunnu olevan tehokasta – kokemusta on. Tein kesällä 2018 kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle STM:stä. Selitin kantelussa, kuinka ministeriö ohjaa terveydenhuoltoa lainvastaiseen suuntaan, eli suuntaan, joka ei perustu näyttöön. Neljän ja puolen kuukauden odottelun jälkeen sain vastauksen: oikeusasiamies ei voi ottaa kantelua käsittelyyn, sillä se ei voi arvioida tieteellistä näyttöä. STM ei antanut edes lausuntoa. Se siitä virkavastuusta.

Lopuksi vielä vähän pohdintaa mahdollisista terveysviranomaisten motiiveista toimia vastoin velvollisuuksiaan. Ohjaavana voimana täytyy olla jonkun muun, kuin kansalaisten etu. Yksi hyvä veikkaus, joka on esitetty on lääkeyhtiöiden etu. Lääkäreillä on usein hyvin läheiset suhteet lääkeyhtiöihin. Rokotteiden tehokkuuden testaus vaatii sopivan populaation, mihin suomen kansa olisi kaiketi sopiva. Rokotetestaus ei kuitenkaan onnistu, jos epidemia on kokonaan nujerrettu. Se olisi siis pidettävä käynnissä rokotteen valmistumiseen saakka. THL on tehnyt aiemminkin rokoteyhteistyötä GlaxoSmithKlinen kanssa jopa niin tiiviisti, että oikeuskansleri on joutunut puuttumaan asiaan sen korruptiivisiltä vaikuttavien piirteiden vuoksi. Voisivatko virkamiehemme suunnitella kaikessa hiljaisuudessa Suomesta rokotetutkimuksen live-laboratoriota? Ehkä, huomioitavaa on kuitenkin se, että THL ei itse määritä näitä koronalinjauksiaan vaan ne tulevat mitä ilmeisimmin ministeriöstä. Toki ministeriön ohjauksella tai ainakin hyväksynnällä on aiempikin rokotetutkimus kaiketi tehty.

On kuitenkin vaikea uskoa, että yksittäinen lääkefirma pystyisi yksin määrittelemään Suomen korona-strategiaa. Varsinkin kun näyttää, että Suomen viranomaiset ovat tiiviissä yhteistyössä Ruotsin vastaavien viranomaisten kanssa ja jonkinlaista yhteisstrategiaa epidemian leviämisen sallimisesta näyttäisi olevan. Salminen on sanonut ruotsalaislehden haastattelussa olevansa Ruotsin pääepidemiologin kanssa samoilla linjoilla, mutta maiden väliset erot epidemian torjunnassa johtuvat poliittisista päätöksistä. Jos siis Salminen saisi yksin päättää, Suomessa koronaviruksen annettaisiin kaiketi levitä kohtalaisen vapaasti, kuten Ruotsissa on tehty. Tähän tuntuu THL pyrkivän Suomessakin, mutta hallitus on onneksi tehnyt hieman toisenlaisia valintoja.

Itse olen pohtinut viranomaisten mahdollisia motiiveja siitä näkökulmasta, joka minulle on vuosien kuluessa muodostunut. Mitä siis tapahtui ennen koronaa? Viranomaiset ja valtiolliset tutkimuslaitokset THL ja TTL olivat ryhtyneet psykologisoimaan tiettyjä fyysisiä sairauksia. Oman näkemykseni mukaan taustalla on mm. vakuutusyhtiöiden tarve kiistää sairauksien syy-yhteys työpaikkarakennuksen homealtistukseen. Vauhdilla kasvava sisäilmasta sairastuneiden joukko on ryhtynyt voimakkaasti vaatimaan oikeuksiaan ja tuomaan viranomaisten kyseenalaisia ja tieteellisen tutkimustiedon vastaisia linjauksia julki. Useat potilasjärjestöt ovat ajautuneet ikävään vastakkainasetteluun ja jopa suoranaiseen informaatiosotaan THL:n ja TTL:n kanssa. Juuri ennen koronakriisin puhkeamista Yle julkaisi jutun, jossa kysellään tutkimusnäyttöä laitosten linjauksille. Tutkimuslaitokset olivat jäämässä ahtaalle. Koronavirus on voinut tarjota houkuttelevan ulospääsyn tilanteesta. Ainakin keuhkosairauksien ja -vammojen synnylle koronainfektio voisi olla uskottavampi vaihtoehtoinen selitys kuin huoli tai keskushermoston ylireagointi. Jotta koronainfektiosta voisi tehdä syyllisen sisäilman saasteiden aiheuttamiin terveyshaittoihin, pitäisi epidemian kuitenkin olla riittävän laajalle levinnyt. Muuten selitys ei olisi uskottava. Tai ihmiset pitäisi ainakin saada uskomaan, että epidemia on laajalle levinnyt. Minulle on syntynyt mielikuva, että tätä fyysisten sairauksien psykologisointia olisi tehty ainakin jossain määrin Pohjoismaisena yhteistyönä.

STM:n nuivalla suhtautumisella kasvomaskien käyttöä kohtaan saattaa olla juurensa tässä psykologisoinnissa. Moni sisäilman epäpuhtauksille pahasti herkistynyt sisäilmasairas joutuu käyttämään maskia tietyissä ympäristöissä minimoidakseen altistumisensa ja sen aiheuttamat oireet. Viranomaistahojen mielestä näiden henkilöiden oireet johtuvat epäpuhtauksien sijaan pelosta ja huolesta. Maskeista on tehty tämän pelon ja huolen symboleita. Maskeja käyttävät on leimattu hysteerikoiksi, jotka elävät epärealististen pelkojen vallassa. Maskien käytön suositteleminen ei oikein istu tähän tarinaan.

Valitettavasti olen joutunut pohtimaan myös sitä, että tavoitellaanko jonkinlaisella laumasuojastrategialla tietyistä perussairauksista kärsivien ”harvennusta”, kun oikeastaan ainoana riskiryhmänä suojellaan vain ikäihmisiä. Onko tämä tilanne nyt seurausta siitä, että ympäristötekijöiden sairastuttamat ovat ryhtyneet vaatimaan oikeuksiaan ja nostaneet esille terveydensuojelujärjestelmämme kierouksia? Terveydensuojelu iskee takaisin tavalla, joka uhkaa kaikkein eniten juuri näiden jo kerran terveytensä menettäneiden henkeä ja terveyden rippeitä?

Monien mielestä tällaista ei saisi ainakaan julkisesti pohtia. Tämä koetaan hyökkäyksenä viranomaisia vastaan. En halua hyökätä, vaan nostaa asiaa keskusteluun. Järjestelmätason ongelmista on voitava puhua ja viranomaislinjausten epätieteellisyyttä ja epätarkoituksenmukaisuutta on oltava lupa kritisoida. En väitä, että olen aina oikeassa. Mielelläni myönnän, jos olen väärässä. Se ei kuitenkaan tapahdu painostamalla vaan perustelemalla. Kaipaan avointa kriittistä keskustelua asiasta puolin ja toisin. Keskustelua ei kuitenkaan voi käydä, jos ongelmien esillenostajat leimataan aina jollain tavalla epävalideiksi keskustelijoiksi.

Kriittisten näkemysten vaientaminen kuuluu oleellisena osana epäterveeseen vallankäyttöön. Valtaa voidaan käyttää myös korostetulla yksimielisyyden vaatimuksella. Kyösti Hagert kuvaa esseessään mainiosti tätä kulttuurista samanmielisyyden vaadetta Ruotsissa. Sosiaalinen paine estää kritiikin esittämisen silloinkin, kun siihen olisi aihetta. Tällaista sosiaalista painetta käytetään myös Suomessa. Kritiikki leimataan riidan haastamiseksi tai yhteisen veneen keikuttamiseksi, epäluottamuksen ilmapiirin rakentamiseksi. Moni on mieluummin hiljaa, kuin leimaantuu ikäväksi vastarannankiiskiksi.

Nyt ovat viranomaiset kuitenkin menneet selkeästi liian pitkälle. Kyseessä on tuhansien ihmisten henki, jos epidemia päästetään leviämään. Ihmiset eivät halua olla enää hiljaa, vaan sanovat selvästi, että viranomaislinja on väärä. Twitteristä löytyy myös laaja joukko samanmielisiä asiantuntijoita, professoreita, lääkäreitä, hallintotieteilijöitä, jotka kyseenalaistavat viranomaislinjaa asiallisilla, hyvin perustelluilla argumenteilla.

Nyt täytyisi hallituksessakin herätä tähän. Emme voi tietää mikä on totuus tai motiivi viranomaisten kyseenalaisen toiminnan taustalla ennen kuin se selvitetään. Uskoisin, että taustalta löytyy kiinteitä ja pitkäaikaisia yhteistyöverkostoja, joihin kuuluu niin lääkefirmoja, kuin muitakin tahoja. Kun riittävän monelle verkoston osapuolelle epidemian leviämisestä ja rajoitusten poistamisesta on selvää hyötyä, on näitä voitu ryhtyä yhteisesti edistämään. Näin vallankäyttöverkostot toimivat. Ne olisi tehtävä näkyväksi ja viranomaisten kaksoisroolit niissä perattava. Luottamukseni viranomaisiin palautuu vasta sitten, kun tämä on tehty.